Huumorimusiikki
Huumorimusiikki on musiikkia, jossa on usein humoristinen sanoitus tai se herättää muulla tavoin hilpeyttä. Kappaleen humoristisuus voi esimerkiksi perustua siihen, että se on alun perin ollut jotain muuta, minkä jälkeen sen sanat on muutettu, usein huvittavaksi. Tällaista huumorimusiikkia kutsutaan parodiamusiikiksi.
Huumorimusiikkia esiintyy monissa musiikin lajityypeissä, niin iskelmässä, rockissa, popissa kuin rapissakin. Eräs suomalaisen huumorimusiikin tärkeimmistä henkilöistä oli Reino Helismaa, joka loi rillumarein 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Helismaan lisäksi myös Eemeli ja Esa Pakarinen olivat tärkeitä nimiä humorististen kuplettitaiteilijoiden joukossa, ja heille Helismaa myös teki paljon sanoituksia. Helismaan jälkeen suomalaista huumorimusiikkiperinnettä ovat jatkaneet esimerkiksi Juha Vainio, Leo Jokela, Veikko Lavi, Erkki Liikanen, Simo Salminen, Jaakko Teppo, Jope Ruonansuu, Solistiyhtye Suomi, Hullujussi, Seitsemän seinähullua veljestä ja Eläkeläiset.
Alkuaikoinaan huumorimusiikki oli lähes aina iskelmää. 1970- ja 1980-luvun vaihteessa huumori alkoi siirtyä myös rock-musiikkiin. Tunnettuja suomalaisia huumorirock-yhtyeitä ovat esimerkiksi Lapinlahden Linnut, Sleepy Sleepers, Kontra, Turo’s Hevi Gee ja Vilperin Perikunta. Hip hop -yhtye Raptorin sanoituksissa on niin ikään humoristisia elementtejä.
Tunnettuja ulkomaisia huumorimuusikkoja ovat muun muassa ”Weird Al” Yankovic, Tenacious D, The Lonely Island, Spike Jones ja Victor Borge.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ Jody Rosen: The Lonely Island Lead the Pop-Parody Boom 14.6.2013. Vulture. Viitattu 26.10.2013.