Avaa päävalikko

Huugo Jalkanen

suomalainen runoilija, kriitikko, kääntäjä ja toimittaja

Huugo Felix Jalkanen (24. lokakuuta 1888 Koski Hl.22. kesäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen runoilija, kriitikko, kääntäjä ja toimittaja. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1959.

HenkilöhistoriaMuokkaa

Jalkasen vanhemmat olivat puutarhuri Ananias Jalkanen ja Emma Lind. Hän tuli ylioppilaaksi 1908 ja valmistui filosofian maisteriksi 1914. Jalkanen toimi Uuden Suomen kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana 1926–1958, samoin kuin lehden kulttuuriosaston toimittajana vuodesta 1942. Jalkanen kuului Suomen Kirjailijaliiton johtokuntaan vuosina 1929–1953 ja toimi sen sihteerinä 1940–1949. Jalkanen oli teatterilehti Naamion toimittaja 1930–1940 ja Yleisradion dramaturgi 1935–1942.[1]

Jalkasen puoliso oli opetusneuvos Hilma Jalkanen, o.s. Syvälahti.[1] Heidät on haudattu Honkanummen hautausmaalle. Heidän poikansa oli miekkailija Kauko Jalkanen, taikuri Jussi Jalkanen on puolestaan Kauko Jalkasen poika.

Kirjallinen tuotantoMuokkaa

Jalkanen käytti runoissaan vapaamuotoista mittaa jo vuonna 1912. Häntä pidetään tässä suhteessa uranuurtajana Suomessa, joskin hän käytti myös perinteisiä runomittoja vapaamuotoisten runojen rinnalla. Jalkasen tuotantoon sisältyy lisäksi näytelmiä ja kuunnelmien käsikirjoituksia. Hän myös suomensi useita teoksia.

TeoksetMuokkaa

  • Kevät, runokokoelma. 1912
  • Rakkausuhri, runokokoelma. 1914
  • Jokamies, näytelmä. 1916
  • Elämän helle, runokokoelma. 1919
  • Musta nainen: piirteitä taiteilijan elämästä, romaani. 1919
  • Esseitä ja arvosteluja. 1919[1]
  • Nuori Marius: viisinäytöksinen murhenäytelmä. 1920
  • Elämän viisautta. 1920[1]
  • Pyhä yö: joulumysteriö. 1924. (musiikin sovittanut Armas Maasalo)
  • Prinsessa Cecilia, radiokuunnelma. 1936
  • Pyhä mysteeri, radiokuunnelma. 1940
  • Verisynti: kaksiosainen kilvoittelu hyvästä ja pahasta, elämästä ja kuolemasta, näytelmä. 1950
  • Kotipihlaja, kaksinäytöksinen näytelmä. 1952
  • Aavelaiva, radiokuunnelma. 1955.
  • Yösielu, viisinäytöksinen näytelmä. 1956

PalkinnotMuokkaa

  • Bergbomin kirjallisuuspalkinto, 1951
  • Suomen näyttämötaiteen kultainen kunniamerkki.

LähteetMuokkaa

  • Päijät-Häne wiki (Viitattu 5.8.2015)
  • Verho, Urho: ”Huugo Jalkanen”, Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan : suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 595-605. Helsinki: WSOY, 1954.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan, s. 595. WSOY.