Husain ibn Ali (Mekan šarif)

Hijazin kuningas (1916–1924)

Husain ibn Ali al-Hashimi (arab. حسین بن علی الهاشمي‎, Ḥusayn ibn ‘Alī al-Hāšimī; 1. toukokuuta 18544. kesäkuuta 1931) oli Mekan šarif, vuodesta 1908 Mekan emiiri ja vuodesta 1917 Hijazin kuningas. Vuonna 1924 hän julisti itsensä kaikkien muslimien kalifiksi. Hän hallitsi Hijazia vuoteen 1924, jolloin Abdulaziz Al Sa’ud voitti hänet, minkä jälkeen hän luovutti maalliset arvonimensä pojalleen Alille. Hänen pojistaan tuli Irakin ja Jordanian kuninkaita.

Husain ibn Ali
Sharif Hussein portrait.jpeg
Hijazin kuningas
Valtakausi 10. kesäkuuta 19163. lokakuuta 1924
Seuraaja Ali ibn Husain
Mekan emiiri ja šarif
Valtakausi 1. marraskuuta 19083. lokakuuta 1924
Edeltäjä Abd al-Ilah Pasha
Seuraaja Ali ibn Husain
Syntynyt 1. toukokuuta 1854
Konstantinopoli, Osmanien valtakunta
Kuollut 4. kesäkuuta 1931 (77 vuotta)
Amman, Transjordania
Puoliso Sharifa Abdiyah bint Abdullah
Madiha
Sharifa Khadija bint Abdullah
Adila Khanum
Lapset Abdullah ibn Husain
Faisal ibn Husain
Zeid ibn Husain
Ali ibn Husain
Hassan Ibn Husain
Saliha
Fatima
Sara
Suku Banū Hāshim
Isä Ali Pasha bin Muhammad
Äiti Salha bint Gharam al-Shahar
Uskonto sunnalaisuus

ElämäkertaMuokkaa

Husain ibn Ali syntyi Istanbulissa, Osmanien valtakunnassa. Suku katsoi olevansa profeetta Muhammedin tyttären Fatiman jälkeläisiä. Suvulle oli vuodesta 1201 kuulunut arvo Mekan ja Medinan šarif, pyhien paikkojen suojelija.[1] Vuonna 1517 šarif oli tunnustanut osmanien yliherruuden.

Šarif Husain ibn Ali kapinoi vuonna 1916 osmanien valtaa vastaan suuressa arabikapinassa.[2] Hän liittoutui ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan ja Osmanien valtakunnan kanssa, mutta kun brittien komissaari McMahon lupasi arabeille itsenäisen Egyptistä Persiaan ulottuvan valtakunnan, Husain nousi kapinaan turkkilaisia vastaan.

Husain oli arabikapinan nimellinen johtaja. Sodan jälkeen Kansainliitto järjesti osmanien entiset maat Ranskan ja Britannian alaisuuteen mandaateiksi, mistä syystä hän ei suostunut ratifioimaan Versaillesin rauhansopimusta.[3]

Kesäkuussa 1916 Husain julisti olevansa profeetta Muhammedin jälkeläisenä islaminuskoisten todellinen johtaja. Julistuksella hän pyrki syrjäyttämään sulttaanin Mehmed V:n, joka hänen silmissään oli nuorturkkilaisten käskyläinen.[2] Husain julisti itsensä lokakuussa 1916 kaikkien arabien kuninkaaksi.[3] Tämä johti konfliktiin Ibn Sa’udin kanssa, jota vastaan Husain oli taistellut ennen maailmansotaa osmanien puolella. Suurvallat eivät tunnustaneet kuin Hijazin kuninkuuden.

Turkin suuri kansalliskokous julisti kalifaatin puretuksi maaliskuussa 1924, jolloin Husain julisti itsensä kalifiksi Mekassa. Häntä ei otettu vakavasti ja saudit ajoivat hänet Arabian niemimaalta samana vuonna. Husain pakeni Kyprokselle, ja asettui myöhemmin Jordaniaan, jossa hänen poikansa Abdullah ibn Husain hallitsi. Hänen poikansa Ali ibn Husain otti 1924 lyhyeksi aikaa Hijazin valtaistuimen, mutta joutui pakenemaan Ibn Sa’udia ja wahhabiitteja ja luopui asemastaan seuraavana vuonna.

Husain ibn Ali käytti kalifin arvonimeä asuessaan Ammanissa. Hän kuoli 1931.

LapsetMuokkaa

Husain ibn Alilla oli neljä vaimoa, ja hän sai viisi poikaa ja kolme tytärtä:

LähteetMuokkaa

  1. Sharif Hussein bin Ali (1853-1931) The Hashemites. King Hussein. Viitattu 2.11.2014.
  2. a b Primary Documents - Sharif Hussein's Proclamation of Independence from Turkey, 27 June 1916 Firstworldwar. Viitattu 2.11.2014.
  3. a b Ḥusayn ibn ʿAlī Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.11.2014.