Humanitaarinen suojelu
Humanitaarinen suojelu oli Suomen myöntämän oleskeluluvan peruste. Jos turvapaikanhakija ei täyttänyt turvapaikan eikä toissijaisen suojelun kriteerejä, mutta hän ei voinut palata kotimaahansa huonon turvallisuustilanteen tai ympäristökatastrofin vuoksi, hänelle voitiin myöntää oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella. Huonoksi turvallisuustilateeksi katsottiin aseellinen selkkaus tai vaikea ihmisoikeustilanne.[1]
Maahanmuuttovirasto myönsi vuosittain muutamia satoja oleskelulupia humanitaarisen suojelun perusteella lähinnä Irakista ja Somaliasta tulleille. Humanitaarista suojelua saivat muun muassa Keski- ja Etelä-Somaliasta kotoisin olevat henkilöt, joiden ei katsottu voivan palata, koska he olisivat voineet joutua vaikeisiin olosuhteisiin. Myös Afganistanissa ja Irakissa oli ollut alueita, joilla oli katsottu olleen humanitaarinen suojelun edellyttämä huono turvallisuustilanne.[1]
Humanitaarinen suojelu lisättiin ulkomaalaislakiin siinä yhteydessä, kun Suomi pani täytäntöön niin kutsutun EU:n määritelmädirektiivin. Direktiivin tavoitteena oli varmistaa yhtäältä, että jäsenvaltioissa sovelletaan yhteisiä perusteita kansainvälistä suojelua tarvitsevien yksilöimisessä, ja toisaalta, että he myös saavat vähimmäistason mukaiset edut kaikissa jäsenvaltioissa. Uudella humanitaarisen suojelun kategorialla pyrittiin pitämään huoli siitä, että kansainvälisen suojelun laajuus säilyisi Suomessa pääosin ennallaan. Perustuslakivaliokunta piti tuolloin uutta suojelukategoriaa pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen ja muiden Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden täysimääräisen toteutumisen kannalta perusteltuna.
Silloinen Juha Sipilän hallitus perusteli ratkaisuaan poistaa humanitaarisen suojelun mahdollisuus ensinnäkin sillä, että toissijaisen suojelun edellytykset olivat sittemmin EU:n tuomioistuimen ratkaisukäytännössä tarkentuneet. Toissijaista suojaa voitiin hallituksen mukaan tietyin edellytyksin myöntää myös tilanteissa, joissa on kyse enemmänkin maan yleisen tilanteen aiheuttamasta vaarasta kuin suoraan hakijan henkilökohtaisesta tilanteesta johtuvasta vaarasta. Näin ollen humanitaariselle suojelulle ei ollut hallituksen mukaan enää olemassa tarvetta. Tämän lisäksi suojelukategorian poistamisella haluttiin varmistaa, että Suomen lainsäädäntö ei näyttäydy muita EU:n jäsenmaita suotuisampana.[2]
Humanitaarinen suojelu poistui ulkomaalaislaista 16. toukokuuta 2016. Muutos ei vaikuttanut jo voimassa olleisiin oleskelulupiin. Kun aiemmin humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen lupa umpeutuu, hänen pitää joko hakea uutta lupaa jollakin toisella perusteella, esimerkiksi työnteon, opiskelun, elinkeinonharjoittamisen tai perhesiteen perusteella, tai poistua maasta.[1]
Humanitaarinen suojelu oli Suomen oma säädös eikä se perustunut kansainvälisiin sopimuksiin.[3]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Humanitaarista suojelua ei myönnetä enää, uudet maalinjaukset Afganistanista, Irakista ja Somaliasta 17.5.2016. Maahanmuuttovirasto. Arkistoitu 23.4.2017. Viitattu 13.1.2018.
- ↑ Saarikkomäki, E., Oljakka, N., Vanto, J., Pirjatanniemi, E., Lavapuro, J., Alvesalo‐Kuusi, A.: Kansainvälistä suojelua koskevat päätökset Maahanmuuttovirastossa 2015–2017 - Pilottitutkimus 18–34‐vuotiaita Irakin kansalaisia koskevista myönteisistä ja kielteisistä päätöksistä Oikeustieteellisen tiedekunnan tutkimusraportteja ja katsauksia. 1/2018. Yhdenvertaisuusvaltuutettu, Turun yliopisto. Viitattu 8.8.2022.
- ↑ Matikainen, Jenni: Maahanmuuttovirasto tiukensi linjaansa: Suomi ei voi olla houkuttelevampi kuin Ruotsi 17.5.2016. Yleisradio. Viitattu 13.1.2018.