Humanistinen juutalaisuus

juutalaisuuden suuntaus

Humanistinen juutalaisuus on maallistunut juutalaisuuden suuntaus, joka on korvannut uskonnollisuuden humanismilla. Humanistisessa juutalaisuudessa korostetaan ihmisen tarpeita, empiriaa ja järkiperäisyyttä, ja siinä torjutaan yliluonnollinen. Juutalaista identiteettiä ja juutalaisen kansan säilymistä pidetään kuitenkin arvokkaana. Juutalaisia pidetään kansana, eikä ensisijaisesti uskonnollisena yhteisönä, johon kuulumisen edellytyksenä tulisi olla uskonnollisuus. Humanistijuutalaiset toivottavat juutalaisen kansan pariin tervetulleeksi jokaisen, joka haluaa jakaa juutalaisuuden kokemuksen. He pyrkivät omistautumaan koko ihmiskunnan kehittämiselle sopusoinnussa tieteellisen ja moniarvoisen ajan kanssa.[1]

Humanististen juutalaisten mukaan juutalainen historia on ihmisten kertomus, jonka tarkoitus on ollut vahvistaa juutalaisen kansan uskoa. Liikkeen perustajan Sherwin Winen mukaan perinteinen käsitys juutalaisesta historiasta on väärä. Hänen mukaansa Abrahamia, Iisakia tai Jaakobia ei ole koskaan ollut olemassa, laajamittaista pakoa Egyptistä ei koskaan tapahtunut, eikä Mooses ollut Tooran kokoaja tai heprealaisten johtaja. Humanistijuutalaisten jumalanpalveluksissa ei käytetä sanaa ”Jumala”, ja kuoleman katsotaan olevan lopullinen. Myös perinteisille elämänkaareen liittyville juhlille ja juutalaisille juhlapyhille on annettu uusi humanistinen tulkinta.[1]

Humanistisen juutalaisuuden perusti vuonna 1965 yhdysvaltalainen rabbi Sherwin Wine. Vuonna 1966 Detroitin Birmingham-temppeliin perustettiin humanistisen juutalaisuuden komitea, joka alkoi jaella jumalanpalvelus- ja opetusmateriaalia. Humanistisen juutalaisuuden seura perustettiin Detroitissa vuonna 1969. Enemmistö humanistijuutalaisista kuuluu Kanvainväliseen humanistisen ja maallisen juutalaisuuden liittoon (International Federation for Secular & Humanistic Judaism).[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Cohn-Sherbok, Dan: Humanistinen juutalaisuus. Teoksessa Partridge, Christopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja. Uudet uskonnolliset liikkeet, lahkot ja vaihtoehtoisen henkisyyden muodot, s. 117–119. (Encyclopedia of New Religions. New Religious Movements, Sects and Alternative Spiritualities, 2004.) Suomennos Kanerva Heikkinen ym. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-327-1.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.