Avaa päävalikko

Huhtikuu tulee on Valentin Vaalan ohjaama suomalainen komediaelokuva vuodelta 1953. Se perustuu Mika Waltarin samannimiseen näytelmään vuodelta 1949. Elokuva on mustavalkoinen.

Huhtikuu tulee
Huhtikuu tulee juliste.jpg
Ohjaaja Valentin Vaala
Käsikirjoittaja Usko Kemppi
Valentin Vaala
Perustuu Mika Waltarin näytelmään Huhtikuu tulee vuodelta 1949
Tuottaja Risto Orko
Säveltäjä Usko Kemppi
Kuvaaja Eino Heino
Leikkaaja Valentin Vaala
Pääosat Rauha Rentola
Kurt Ingvall
Joel Rinne
Hilkka Kinnunen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi
Ensi-ilta 1. toukokuuta 1953
Kesto 80 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 14 524 116 vmk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Turhautunut kotirouva Elisabet Avovirta kokee keväisen lemmenseikkailun itseään nuoremman toimittajan Jaakko Huhtikuun kanssa. Lemmenmaljat kilahtelevat kevätauringon säteissä ja kuohuvat lopulta yli reunojensa.

JuoniMuokkaa

Elisabet Avovirralla on syntymäpäivä, mutta perhe ei muista sitä. Elisabet tuntee olevansa unohdettu, varsinkin kun muu perhe lähtee menoihinsa. Illalla hyväntekeväisyysmyyjäisissä Elisabet tapaa toimittaja Jaakko Huhtikuun, ja päähänpistosta hän kutsuu Jaakon ravintolaan viettämään syntymäpäivää. Seuraavana päivänä Elisabet ja Jaakko tapaavat puistossa. Puistosta palaava Jaakko törmää Heikki Avovirtaan ja tämän sihteeriin Annikki Teräkseen, jolla oli aikoinaan suhde Jaakon kanssa. Heikillä ja Annikilla on kiire kokousmatkalle, ja Annikki ehtii harmikseen vaihtaa Jaakon kanssa vain pari sanaa.

Elisabet kutsuu Jaakon oopperaan. Ilta jatkuu Avovirtojen kodissa, vaikka Jaakko ei oikein innostu. Elisabet on ihastunut Jaakkoon, joka tuntee olonsa kiusaantuneeksi. Avovirran kotona hereillä olevat lapset Kaija ja Pertti huolestuvat äitinsä käytöksestä. Heikki palaa kotiin luultua aiemmin, ja syntyy kohtaus. Aamulla Elisabet kertoo perheelleen rakastavansa Jaakkoa ja lähtee kotoa. Tyrmistynyt Heikki soittaa Jaakolle ja käskee tämän keskusteluun. Jaakko sanoo, ettei ole kiinnostunut Elisabetista. Pertti ja Kaija kehittävät suunnitelman: Kaija alkaa vietellä Jaakkoa saadakseen Elisabetin hylkäämään unelmat Jaakosta. Heikin suunnitelmana on tehdä Elisabet mustasukkaiseksi vikittelemällä sihteeriään Annikkia, mutta Annikin mielessä pyörii vain Jaakko.

Kaija ja Jaakko viettävät iltaa ravintolassa. Heikki taas tilittää aviokriisiään Annikille, ja Elisabet kiertää kaupunkia etsimässä Jaakkoa. Kaijan yritys vietellä Jaakko epäonnistuu, ja hän paljastaa Jaakolle suunnitelmansa: oli tarkoitus järjestää tilanne, jossa Elisabet osuisi paikalle Kaijan ja Jaakon suudellessa. Käykin niin, että Elisabet tulee kotiin, kun Heikki syleilee Annikkia. Heikki pettyy, kun Elisabet ei ole moksiskaan nähdessään aviomiehensä suutelevan sihteeriään. Pertti valehtelee keittiössä Annikille isänsä olevan häikäilemätön naistenmetsästäjä. Kun Elisabet, Heikki ja Annikki selvittävät välejään, Kaijan makuuhuoneesta kuuluu kiljaisu. Jaakko ja Kaija ovat toteuttaneet Kaijan suunnitelman. Lopulta kuitenkin Annikki ja Jaakko päätyvät syleilemään. Avovirran perheessä kaikki palaa ennalleen. Mutta yllättäen Heikistä onkin tullut perheen mielestä syypää koko sotkuun. Elisabet on kuitenkin valmis antamaan hänelle anteeksi.

 
Elisabet (Rentola) ja Jaakko (Ingvall) yllätetään kesken kiihkeää kohtausta.

ArvostelutMuokkaa

Aikalaiskriitikko kirjoitti Vaalan komediasta Helsingin Sanomissa: "Huhtikuu tulee --- on oikea kevätkomedia, tyypillistä Vaalan kevyttä, eleganttia kerrontaa ja kaikin tavoin fiksua työtä." Uudessa Suomessa Jaakko Hurme arvioi: "Itse näytelmähän ei ollut niin erikoinen, mutta taitavien käskirjoittajien Usko Kempin ja Valentin Vaalan avulla se on elokuvassa kuin uudestisyntynyt". Kriitikot kiittivät kerronnan kepeyttä sekä vauhdikkuutta. Kuvausta pidettiin hajanaisena, "Vaala suosi kokokuvia väärissä yhteyksissä", oli erään kriitikon näkemys. Juha Nevalainen luonnehti Ilta-Sanomissa elokuvaa "helppohintaiseksi ja vähäveriseksi filmiteatteriksi".[1]

Eräässä myöhemmässä arviossa kirjoitetaan, että tapakomedia on sujuva mutta ei juuri jätä jälkiä.[2]

HuomioitaMuokkaa

Munkkisaaren studiorakennus vaurioitui tulipalossa syyskuussa 1952. Huhtikuu tulee oli ensimmäinen elokuva, joka kuvattiin kyseisellä studiolla onnettomuuden jälkeen. Elokuvan kuvausaika oli helmi-huhtikuu 1953. Ulkokuvia otettiin Helsingissä Mannerheimintiellä, Bulevardilla ja Tähtitorninmäellä. Elokuvan sivuosissa näyttelevät muun muassa Harry Lewing Jaakon työkaverina, Tuija Halonen naistoimittajana, Tarmo Manni taiteilija Kiuruna ja Emma Väänänen kenraalittarena.

NäyttelijätMuokkaa

 Rauha Rentola  … Elisabet Avovirta  
 Joel Rinne  … varatuomari Heikki Avovirta  
 Kurt Ingvall  … toimittaja Jaakko Huhtikuu  
 Hilkka Kinnunen  … sihteeri Annikki Teräs  
 Anja Räsänen  … Kaija Avovirta  
 Rauno Kuosmanen  … Pertti Avovirta  
 Harry Lewing  … Jopi, 2. toimittaja  
 Tuija Halonen  … naistoimittaja  
 Tarmo Manni  … taiteilija Kiuru  
 Emma Väänänen  … kenraalitar  
 Ossi Elstelä  … toimitussihteeri  
 The Melody Sisters  … orkesteri  
 Erkki Kalakari  … I. toimittja  
 Harri Sinijärvi  … vuorineuvos  
 Urho Lahti  … hovimestari  
 Gundel Henrikson  … professorska  
 Kerttu Krohn  … tohtorinna  
 Kaija Suonio  … talousneuvoksetar  
 Maija-Liisa Pohjola  … 1. rouva  
 Paavo Hukkinen  … 1. rouvan mies  
 Salli Karuna  … tirehtöörskä  
 Usko Kemppi  … nuori tuomari  
 Börje Idman  … hovimestari  
 Seppo Pohjola  … valokuvaaja  
 Satu Unho  … konekirjoittajatar  
 Mika Waltari  … mies ravintolassa  
 Pirkko Wallgren  … nainen ravintolassa  
 Koskinen  … tarjoilija  
 Kerstin Nylander  … vuorineuvoksetar  

LähteetMuokkaa

  • Suomen kansallisfilmografia 5, ISBN 951-861-206-4, kirjastoluokka 77.4
  • Elonet Huhtikuu tulee

ViitteetMuokkaa

  1. Huhtikuu tulee Elonetissä Lehdistöarvio
  2. AL: Huhtikuu tulee, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 48/2012 sivu 13