Avaa päävalikko

Hovinpellon niitty on Lappeenrannassa sijaitseva maakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi[1][2]. Alueella kasvaa useita huomionarvoisia lajeja.

Hovinpellon niitty.

Sijainti ja historiaaMuokkaa

Hovinpellon niitty sijaitsee Hakalin kaupunginosassa[3][4] Hakalinkadun varressa olevan asutusalueen ja rautatien välissä lähellä Saimaan kanavaa. Alue on osittain rautatien piennarta ja entistä peltoa. Peltojen viljely loppui 1970-luvun alussa[1]. Nykyisin alueen omistaa Lappeenrannan kaupunki.

LajistoMuokkaa

KasvitMuokkaa

Alueen keskiosa muodostuu paahteisen etelärinteen runsaslajisesta kedosta, alueen itä- ja länsiosat ovat tuoretta niittyä.

Kasvilajistoa on inventoitu kahdesti. Jantusen ym. (1999) mukaan kedon valtalajeja ovat mäkitervakko, ketohärkki, kissankello, hiirenkeltano ja paikoin koiranheinä. Huomionarvoisina perinnebiotooppilajeina esiintyvät mäkivirvilä, huhtahanhikki, keltamatara (VU[5]) ja jänönapila[1][6].

Vauhkonen (2008) toteaa, että lajistoon kuuluvat valkoapila, puna-apila, alsikeapila, syysmaitiainen, siankärsämö, ahopukinjuuri, kissankello, hiirenvirna, paimenmatara ja idänukonputki. Rautatien etelänpuoleisella penkereellä lajistossa on ahdekaunokkia, kannusruohoa, hiirenvirnaa, harakankeltanoita, harmiota, kultapiiskua, ruusuruohoa, peltolemmikkiä ja mäkikuismaa. Penkereen yläreunassa kasvavat ketomaruna, sekä huomionarvoiset perinnebiotooppilajit mäkivirvilä ja jänönapila. Aiemmin vuonna 1999 tavattua keltamataraa ei löydetty vuoden 2008 inventoinissa, mutta kelta- ja paimenmataran risteymää piennarmataraa kylläkin.[2]

Alueen itäosan kasvillisuus on heinävaltaista. Länsiosa on rehevöitynyt ja valtalajina on voikukka.

Ratapenkereen ja kedon välissä kasvaa ohuella kaistaleella koivua, vaahteraa ja pihlajaa. Niityltä löytyy myös edellä mainittujen puulajien muodostamia ryhmiä sekä lähipihoilta levittäytyneitä puutarhakasveja, kuten ruskolilja, pensaskuusama, punaruusu ja kurtturuusu[1].

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Jantunen, Juha; Saarinen, Kimmo & Marttila, Olli: Kaakkois-Suomen perinnemaisemat. Kouvola: Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, 1999. ISBN 952-11-0519-4.
  2. a b Vauhkonen, Marko: Luumäki–Imatrankoski -kaksoisraiteen suunnittelualueen luontoselvitykset. Luumäki–Imatrankoski -kaksoisraiteen alustava yleissuunnittelu ja ympäristövaikutusten arviointi (YVA) - Ympäristövaikutusten arviointiselostus, 2008. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 26.5.2014.
  3. Vauhkonen, Marko: Liite 2: Vaikutukset maisemaan ja luonnonoloihin (ympäristöteemakartat) Luumäki–Imatrankoski-kaksoisraiteen alustava yleissuunnittelu ja ympäristövaikutusten arviointi (YVA) – Ympäristövaikutusten arviointiselostus. 2008. Viitattu 28.4.2016.
  4. Opaskartta Lappeenrannan karttapalvelu. Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 28.4.2016.
  5. Rassi, Pertti; Hyvärinen, Esko; Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010, s. 196. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5 (pdf). Teoksen verkkoversio.
  6. Perinnebiotooppien lajilista 1: kedot, niityt, hakamaat (Lajilista ketojen, niittyjen ja hakamaiden kasvillisuuden inventointiin. Listassa on merkittynä huomionarvoiset perinnebiotooppilajit.) Metsähallitus. Viitattu 26.5.2014.