Hiihtäjän virsiä

Eino Leino Hiihtäjän virsiä (1900) kansi

Hiihtäjän virsiä on Eino Leinon runokokoelma vuodelta 1900. Sitä sävyttää lapsuudenkodin nostalgia.[1]

Leino kirjoitti kokoelman runot Berliinin matkallaan vuonna 1898 ja sen ja seuraavan vuoden aikana Suomessa. Kokoelman tunnetuimpia runoja ovat Mirjamin laulu, Hautalaulu, Laulu onnesta, Rauhattoman rukous, Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, Tuijotin tulehen kauan ja Yksin hiihtäjä.[2] Laulu onnesta -runon alkusäe ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön” on muodostunut tunnetuksi sanonnaksi.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Sihvo, Hannes & Mäkelä Hannu (toim.): Eino Leino – Elämän kirja, Valikoima Leinon tuotannosta, s. 21. Otava, 1980. ISBN 9511056204.
  2. Runoteokset Kainuun Eino Leino -seura. Viitattu 4.9.2015.
  3. Tuula Uusi-Hallila & Anne Helttunen: Sitaattien salat – Mitä jokaisen tulee tietää suomalaisesta kirjallisuudesta, s. 63. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2016.