Hermien turmeleminen

uskonnollis-poliittinen skandaali antiikin Ateenassa 415 eaa.

Hermien turmelemisen tapaus oli Ateenassa vuonna 415 eaa. sattunut uskonnollis-poliittinen skandaali. Se oli seurausta rikoksesta, jossa kaikki kaupungin hermit häpäistiin ja turmeltiin yhdessä yössä. Tapauksen todelliset syylliset ja motiivit ovat säilyneet arvoituksena.[1][2][3]

Tapaus on yksi harvoista antiikin Kreikan historian tapahtumista, joista tunnetaan useita eri henkilöiden kirjoittamia tapahtuma-ajalta peräisin olevia dokumentteja. Tapaus on kuvattu niin historiankirjoituksessa, puheissa kuin piirtokirjoituksissakin. Merkittävimmät lähteet ovat Thukydides[4] ja Andokides.[5][2]

Hyökkäys hermejä kohtaanMuokkaa

 
100-luvulta peräisin oleva roomalainen kopio Alkameneen tekemästä ja Pergamioksen pystyttämästä hermistä Pergamonista 400-luvulta eaa. Piirtokirjoitus liittää hermin Hermes Propylaiokseen, "porttien edessä" olevaan Hermekseen.

Hermit olivat erityisesti Ateenalle tyypillisiä veistoksia, joissa nelikulmainen pilari päättyi Hermeen päähän. Pilariin oli veistetty fallos luonnolliselle korkeudelle. Hermejä asetettiin rajapyykeiksi katujen varsiin ja teiden risteyksiin, mutta niitä käytettiin myös kulttiesineinä. Merkittävä ryhmä hermejä seisoi Ateenan Agoralla.[3]

Eräänä kevätaamuna vuonna 415 eaa. Ateenan laivasto oli lähdössä sotaretkelle Sisiliaan. Juuri laivaston lähtöä edeltävänä yönä kaupungin kaikki hermit oli joko kaadettu tai silvottu.[4][5] Thukydideen mukaan patsailta oli leikattu pää tai osa kasvoista irti.[2] Lisäksi teko kohdistui todennäköisesti myös patsaiden falloksiin.[1] Tähän saattaa viitata Aristofaneen komediassa Lysistrate oleva viittaus hermien leikkaajiin juuri erektiossa olevien penisten uhkana.[3][6]

Teko oli ateenalaisittain äärimmäisen jumalaton. Hermes oli paitsi matkustavaisten suojelija myös välittäjä jumalten ja ihmisten välillä. Näin tekoa ei nähty häväistyksenä ainoastaan itseään Hermestä kohtaan, vaan se vahingoitti koko ateenalaista uskonnollista järjestelmää, jossa keskeisellä sijalla olivat jumalille suunnatut uhrit ja rukoukset. Esimerkiksi uhritoimituksia esittävissä kuvissa saattaa esiintyä hermi, jonka tehtävänä lienee ollut taata uhritoimituksen teho.[2]

Ateenan Agoralta on löydetty yksi hermi, jonka kasvot ovat vaurioituneet. Arkeologit ovat arvelleet, että kyseinen patsas on saattanut olla yksi häpäisyn uhreista.[3]

Syyllisten etsintäMuokkaa

Tapaus oli liian laajamittainen, jotta sitä olisi voitu pitää pelkkänä poikasten pilana. Tapausta pidettiin muun muassa merkkinä demokratian vastaisesta salaliitosta ja Sisilian sotaretkeä koskeneena huonona enteenä.[4][2] Ateenalaiset pitivät tapausta sabotaasina, jonka tekijät olisivat voineet olla esimerkiksi syrakusalaisia tai spartalaismielisiä ateenalaisia.

Hermien suuren symbolisen merkityksen ja aran poliittisen tilanteen vuoksi rikosta seurasi laajamittainen tutkinta ja ”noitavainojen” kaltainen ennennäkemätön syyllisten etsintä.[3][7] Koska syyllisiä ei kyetty löytämään, viranomaiset ilmoittivat haluavansa tietoja mistä tahansa pyhäinhäväistyksistä ja tarjosivat tietoja antaville syytesuojaa.[3] Tämän seurauksena ateenalaiset syyttivät toisiaan laajasti eri asioista. Thukydideen mukaan näin saatiin tietoa toistenkin jumalankuvien tärvelemisestä, johon nuoret miehet olivat syyllistyneet leikillään humalapäissään.[4] Samalla tuli ilmi myös toinen uskonnollis-poliittinen skandaali, Eleusiin mysteerien häpäiseminen, jolle löytyi hermien häpäisyn tavoin useita mahdollisia syyllisiä.[2][3] Diokleides esitti tapauksesta silminnäkijäkertomuksen, joka on kuitenkin todennäköisesti valheellinen.[1]

Syylliseksi epäiltyjä oli useita, mutta asiaan ei saatu koskaan lopullista varmuutta. Skandaalin jälkitoimien seurauksena useat ateenalaiset pakenivat kaupungista ja useita tuomittiin kuolemaan.[1][2][3]

EpäillytMuokkaa

AlkibiadesMuokkaa

 
Tapauksen pääepäiltyihin kuulunutta Alkibiadesta esittävä hermi Capitolium-museosta. Roomalainen kopio alkuperäisestä kreikkalaisesta hermistä.

Ateenan laivaston komentajana toiminut Alkibiades oli ensimmäisiä epäiltyjä. Alkibiadeen viholliset käyttivät ateenalaisten vihaa hyväkseen ja syyttivät Alkibiadesta erilaisista häväistyksistä. Hänet liitettiin myös muun muassa mysteerien häpäisemiseen, kun eräs Agariste-niminen nainen todisti nähneensä Alkibiadeen osallistumassa mysteerien häpäisemiseen Kharmideen talossa ja syytti myös useita muita miehiä.[3][4]

Thukydideen mukaan Alkibiadeen vihamiesten pyrkimyksenä oli saada tämä karkotetuksi, jolloin tämä ei olisi enää ollut esteenä heidän valtapyrkimyksilleen. Alkibiades esitettiin toimiensa kautta kansanvallan vastustajana.[4]

Koska huonon enteen koettiin uhkaavan koko sotaretken onnistumista, matkan jo aloittanut Alkibiades kutsuttiin takaisin ja häntä syytettiin osallisuudesta hermien häpäisemiseen. Alkibiades kielsi osallisuutensa ja oli haluton jatkamaan sotaretkeä ennen kuin tapaus olisi käsitelty oikeudessa hänen osaltaan. Ateenalaiset eivät kuitenkaan halunneet viivyttää sotaretkeä enempää. Myös Alkibiadeen vastustajat halusivat kiihottaa kansaa tätä vastaan tämän poissaollessa, jolloin tämä ei kykenisi puolustamaan itseään. Kun Alkibiades palasi jatkamaan sotaretkeä, hänen vihollisensa nostivat syytteen häntä vastaan sekä hermien että mysteerien häpäisemisestä ja saivat hänet tuomituksi kuolemaan poissaolevana.[1][4] Tuolloin Alkibiades siirtyi spartalaisten puolelle.[8]

AndokidesMuokkaa

Andokidesta, joka on yksi keskeisiä lähteitä tapahtumalle, syytettiin vuonna 400/399 eaa. pyhäinhäväistyksistä, kun hän oli kirjoittanut aiheesta. Häntä ei voida siksi pitää täysin puolueettomana hänen kertoessaan vuoden 415 eaa. tapahtumista.[1] William D. Furleyn mukaan Andokides olisi ollut oligarkian kannattaja ja jollakin tavalla osallisena teossa, vaikkei välttämättä ollut itse syyllistynyt hermin häpäisyyn.[2]

Tapauksen vuoksi syytettynä ja pidätettynä oli myös Andokideen isä Leogoras. Andokides syytti tätä itse, mutta perui puheensa myöhemmin. Leogoras puolestaan syytti useita muita ihmisiä erilaisista rikoksista, minkä vuoksi hänet vapautettiin.[9]

Laaja salaliittoMuokkaa

Teon laajamittaisuuden vuoksi sitä toteuttamassa on todennäköisesti ollut suuri joukko ihmisiä. Erään ehdotuksen mukaan osallistujia olisi ollut jopa 300.[2] Näin teko olisi ollut hyvin suunnitelmallinen isku.[7]

Tapaus on saattanut kytkeytyä Ateenalle tyypillisiin miesten keskinäisiin piireihin (hetaireiai) ja juominkeihin (symposia). Erään ehdotuksen mukaan kyseessä olisi ollut tarkoituksellinen jaettu rikos, jossa keskeistä oli osallistujien uskollisuus yhteiselle päämäärälle. Näin yhteiseen rikokseen osallistuminen olisi toiminut keskinäisen uskollisuuden osoituksena.[1][2]

Nykyisin monet tutkijat katsovat, että kyseessä oli Sisilian sotaretkeä vastustaneiden ateenalaisten protesti.[3] Koska juuri tämä sotaretki liittyi läheisesti Ateenan demokraattiseen päätöksentekoon, se oli samalla hyökkäys demokratiaa kohtaan. Näin taustalla ovat saattaneet olla oligarkiaa kannattaneet piirit.[10]

Eva C. Keuls on esittänyt tapahtumille feminististä tulkintaa. Sen mukaan tapauksen takana olisivat olleet naiset, jotka juhlivat samoihin aikoihin Adonia-juhlaa, ja se olisi suuntautunut ennen kaikkea hermien falloksia kohtaan. Toisaalta myös naisia olisi voinut motivoida sodan vastustaminen.[3]

Sisilian sotaretkelle hermien häpäisyllä oli joka tapauksessa merkittävät seuraukset riippumatta siitä, oliko tämä tekijöiden alkuperäisenä tarkoituksena tai ei.[1] Tapaus nolasi Ateenan demokratian. Se sotki sotaretken alun juuri sillä hetkellä, kun Hermeen ja muiden jumalien apua olisi eniten kaivattu, ja vahingoitti kansalaisryhmien välisiä suhteita.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Swan, Carolyn: Review: Debra Hamel, The Mutilation of the Herms: Unpacking an Ancient Mystery Bryn Mawr Classical Review 2012.12.40.
  2. a b c d e f g h i j Hamilton, Richard: Review: William D. Furley, Andocides and the Herms: a Study of Crisis in Fifth-Century Athenian Religion Bryn Mawr Classical Review 97.8.9.
  3. a b c d e f g h i j k Keuls, Eva C.: The Reign of the Phallus: Sexual Politics in Ancient Athens, s. 385-393. University of California Press, 1993. ISBN 0520079299. Teoksen verkkoversio.
  4. a b c d e f g Thukydides: Peloponnesolaissota 6.27-29.
  5. a b Andokides: De Mysteriis.
  6. Aristofanes: Lysistrate 1094.
  7. a b Osborne, Robin: Athens and Athenian Democracy, s. 362-366. Cambridge University Press, 2010. ISBN 0521844215. Teoksen verkkoversio.
  8. Plutarkhos: Alkibiades 23. Teoksessa Kuuluisien miesten elämäkertoja.
  9. Leogoras Hellenica.
  10. McGlew, James F.: Citizens on Stage: Comedy and Political Culture in the Athenian Democracy, s. 135-136. University of Michigan Press, 2002. ISBN 0472112856. Teoksen verkkoversio.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Furley, William D.: Andocides and the Herms: a Study of Crisis in Fifth-Century Athenian Religion. Bulletin of the Institute of Classical Studies Supplement 65. London: Institute of Classical Studies, 1996. ISBN 0-900587-72-5.
  • Hamel, Debra: The Mutilation of the Herms: Unpacking an Ancient Mystery. North Haven, CT: Debra Hamel, 2012. ISBN 9781475051933.