Herman Sippus
Herman Alfred Sippus (28. syyskuuta 1892 Vöyri – 10. helmikuuta 1960) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa. Lisäksi hän osallistui heimosotiin luettavaan Petsamon retkikuntaan. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki Suojeluskuntajärjestössä.[1][2]
Perhe ja opinnot muokkaa
Hänen vanhempansa olivat kauppias Herman Sippus ja Maria Långs. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Karen Maria Christensenin kanssa. Hän kävi kansakoulun ja maanviljelyskoulun Jönköpingissä Ruotsissa vuosina 1913–1914 sekä suoritti yksityisesti viidennen luokan Vaasan ruotsalaisesta yhteiskoulussa vuonna 1929. Sotilaskoulutusta Sippus sai Suojeluskuntain yliesikunnan aseteknillisellä kurssilla Helsingissä vuonna 1924 ja taktiikan soveltamiskurssilla vuosina 1924 ja 1925, sekä konekiväärikomppanianpäällikkökurssilla vuonna 1929. Lisäksi hän kävi suojeluskuntain komentajakurssin vuonna 1931 Suojeluskuntain päällystökoulussa ja konekiväärikurssin Perkjärvellä vuonna 1933 sekä oli komennettuna Rosenbergin ampumakouluun Ruotsiin 19. elokuuta – 2. syyskuuta 1929 väliseksi ajaksi.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Sippus liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 17. joulukuuta 1915. Hänet komennettiin jo saman kuun aikana takaisin Suomeen, jossa hän toimi jääkärivärvärinä etupäässä Vöyrissä ja osittain myös Vaasassa ja Uudessakaarlepyyssä. Takaisin Saksaan hän palasi maaliskuun alussa vuonna 1916 ja sijoitettiin entiseen komppaniaansa. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamakomennuksen jälkeen Sippus kävi Polangenin erikoiskurssit.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
Sippus saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 13. maaliskuuta 1918 pataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella, jossa hän haavoittui 5. huhtikuuta 1918 sekä Kämärällä ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Sippus siirrettiin sisällissodan jälkeen suoritetussa armeijan uudelleenjärjestelyssä Kaartin jääkäripataljoonaan, jossa hän toimi nuorempana upseerina, kunnes nimitettiin 2. toukokuuta 1920 alkaen komppanianpäälliköksi ollen lopulta päällikkönä useassa eri komppaniassa. Omista tehtävistään Sippus oli komennettuna Jääkäriprikaatin aliupseerikoulun johtajaksi 1. huhtikuuta – 1. kesäkuuta 1919 ja 2. marraskuuta - 20. joulukuuta 1919 välisiksi ajoiksi ja toimi 25. joulukuuta 1919 – 1. toukokuuta 1920 välisenä aikana Petsamon retkikunnan päällikkönä, jossa hän osallistui Salmijärven taisteluun. Hän erosi armeijasta 26. tammikuuta 1921 ja siirtyi Helsingin osakepankin Vöyrin konttorin johtajaksi 15. helmikuuta 1921 ja liittyi samalla Suojeluskuntajärjestöön, jossa hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Vöyrin suojeluskuntaan. Konttorin johtajan tehtävistä Sippus erosi 30. tammikuuta 1924, kun hänet nimitettiin 1. helmikuuta 1924 alkaen 2. sotilasohjaajaksi Vaasan suojeluskuntapiiriin. Seuraavaksi hänet siirrettiin 16. huhtikuuta 1926 alkaen Vaasan suojeluskunnan harjoituspäälliköksi ja ryhtyi tekemään Vaasan suojeluskuntapiirin VI alueen päällikön virkaa keväällä vuonna 1927. Edellä mainittuun tehtävään hänet nimitettiin vakinaiseksi 30. marraskuuta 1929.[1][2]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Sippus osallistui talvisotaan pataljoonan komentajana T-Jalkaväkirykmentti 5:n III pataljoonassa, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan komentajaksi Vaasan suojeluskuntaan. Pataljoonan komentajan tehtävät häneltä vaihtui myöhemmin aluepäällikön tehtäviin Vaasan suojeluskuntapiirissä, jossa tehtävässä hän jatkoi aluksi myös välirauhan aikana, kunnes hänet siirrettiin toimistopäälliköksi suojeluskuntapiirin kutsunta-asioiden toimistoon. Jatkosodan puhjettua hän hoiti edellä mainittua tehtävää ja oli tehtävässä Suojeluskuntajärjestön lakkauttamiseen saakka. Sotien jälkeen Sippus työskenteli konttoripäällikkönä Radiator Oy:ssä Vaasassa aina vuoteen 1957 saakka.[2]
Luottamustoimet muokkaa
Sippus toimi Vaasan suojeluskuntapiirin kunnialautakunnan jäsenenä vuosina 1934–1935 ja toimi avustajana Skyddskåristen-aikakauslehdessä vuonna 1928. Lisäksi hän toimi Jääkäriliiton Vaasan alaosaston puheenjohtajana vuosina 1932–1949 ja toimi Suomen ruotsalaisessa ampumaliiton asiamiehenä ja hallituksen jäsenenä vuosina 1924–1946 sekä oli Suomen Ampujainliiton hallituksen jäsenenä vuosina 1940–1946.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.