Henrik Pontoppidan

kirjailija, nobel-voittaja

Henrik Pontoppidan (24. heinäkuuta 185721. elokuuta 1943) oli tanskalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto yhdessä maanmiehensä Karl Gjellerupin kanssa 1917.[1] Pontoppidanin romaanit ja novellit antavat realistisen ja yksityiskohtaisen kuvan tanskalaisesta elämänmenosta vuosisadan vaihteessa.

Henrik Pontoppidan
Henrik Pontoppidan
Henrik Pontoppidan
Henkilötiedot
Syntynyt24. heinäkuuta 1857
Fredericia, Tanska
Kuollut21. elokuuta 1943 (86 vuotta)
Ordrup, Tanska
Kirjailija
Tuotannon kielitanska
Tyylilajit Realismi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto (1917)

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Pontoppidan syntyi pappissukuun ja kasvoi 16-lapsisessa perheessä yhtenä keskimmäisistä lapsista.[1] Hän kapinoi taustaansa vastaan ja aloitti vuonna 1873 Kööpenhaminassa insinööriopinnot. Vuonna 1879 hän kuitenkin keskeytti opinnot ja pestautui opettajaksi.[2] Ensimmäisen kirjansa hän julkaisi vuonna 1881.[1] Vuoteen 1890 mennessä hän oli julkaissut toistakymmentä kirjaa, mutta hänen tunnetuimmat teoksensa kuuluvat myöhäistuotantoon.[3]

Teoksissaan Pontoppidan kuvaa aikansa Tanskan yhteiskunnallisia oloja, niin henkisiä kuin taloudellisiakin. Hän pyrkii kuvauksessaan neutraaliuteen, mutta höysteenä on usein terävää ironiaa. Lyhyet kertomukset, kuten Fra hytterne, samoin pienet romaanit Nattevagt (1S94) ja Isbjørnen (1887), ovat etenkin luonnonkuvaukseltaan taitavasti kirjoitettuja. (1887). Parhaimpiin kuuluu kolmiosainen romaanisarja Det forjsettede land (Muld 1891, suom. Multaa; Det forjættede land, 1892; Dommens dag, 1895), joka kuvaa henkisiä virtauksia ja uskonnollisia kamppailuja maaseudulla, varsinkin grundtvigilaisissa piireissä. Lykke Perissä (1898–1904, suom. Onnen poika) Pontoppidan osoittaa, että ihminen on aina sidoksissa kasvuympäristöönsä.[4]

Henrik Pontoppidan veli oli pappi ja uskonnollinen kirjailija Morten Pontoppidan.[4]

Suomennetut teoksetMuokkaa

  • Multaa: ajankuvaus, suom. Jakob Pehkonen. Helsinki: Päivälehti 1893. Sarja: Päivälehden novellikokoelma, 3. (Sarjan Det forjsettede land ensimmäinen osa)
  • Aave, suom. Fanny Johansson, Rauma: Rauman kirjapaino-osakeyhtiö 1896.
  • Onnen poika 1–2 (Lykke-Per), suom. Katri Ingman-Palola, Helsinki: WSOY 1957
Novellit
  • Kalastuskylä, teoksessa: Skandinaviasta: novelli-kirja, suom. Aatto S., WSOY 1884
  • Rakkausjuttu, teoksessa: Skandinaviasta: novelli-kirja, suom. Aatto S., WSOY 1884

LähteetMuokkaa

  1. a b c The Nobel Prize in Literature 1917 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
  2. Henrik Pontoppidan Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.5.2013. (englanniksi)
  3. Petri Liukkonen: Henrik Pontoppidan (1857–1943) Books & Writers. Viitattu 31.5.2013. (englanniksi)
  4. a b Tietosanakirja. Osa 7, palsta 825, hakusana Pontoppidan, Henrik P., kirjoittanut Helmi Krohn. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1915. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.9.2020).

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.