Henrik Gustaf Borenius (professori)

suomalainen luonnontutkija
Henrik Gustaf Borenius vuonna 1865.

Henrik Gustaf Borenius (3. lokakuuta 1802 Uusikirkko5. maaliskuuta 1894 Helsinki) oli suomalainen luonnontutkija, joka sai professorin arvon.[1]

Boreniuksen vanhemmat olivat kirkkoherra Henrik Borenius ja Sofia Stråhlman ja puoliso vuodesta 1852 Augusta Mathilda Nervander (k. 1909), professori Johan Jakob Nervanderin tytär. Tuomiokapitulin asessori Alexander Ferdinand Borenius oli hänen veljensä. Henrik Gustaf Borenius valmistui filosofian tohtoriksi (maisteriksi) 1827 ja toimittuaan sekä opettajana että pappina hänestä tuli 1834 matematiikan dosentti ja samalla Helsingin yliopiston saksan kielen lehtori. 1846 hänet nimitettiin matematiikan ja fysiikan apulaiseksi. 1848-1860 hän toimi yliopiston magneettisen observatorion johtajana. Borenius tutki muun muassa valon heijastumista, painovoiman määräämistä heilurin avulla sekä myöhemmin maapallon litistymistä, tähtitieteellisiä paikanmäärityksiä ja Suomen pinta-alaa. Johtamassaan laitoksessa Borenius pyrki toteuttamaan appensa Johan Jakob Nervanderin suunnittelemaa havainto-ohjelmaa. Boreniukselle myönnettiin professorin arvo 1856.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 83. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Katso myösMuokkaa