Avaa päävalikko

Henrik Adolf Mechelin

suomalainen poliitikko

Opiskelu ja työuraMuokkaa

Henrik Adolf Mechelin suoritti ylioppilastutkinnon Helsingissä vuonna 1830. Tämän jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa, josta valmistui viisausopin (filosofian) maisteriksi vuonna 1836.[1][2]

Mechelin teki pitkän virkauran Venäjän ulkoasiain hallinnossa eri tehtävissä. Hän toimi Venäjän ulkoasiainministeriössä kansliavirkamiehenä ja kielenkääntäjänä vuosina 1839–1849 ja Venäjän pääkonsulina Norjassa 1850–1869. Vuonna 1869 Mechelin nimitettiin senaattoriksi talousosastoon ja 1871 hänet nimettiin senaatin kirkollisasiain toimikunnan päälliköksi.[1][2] Vuonna 1885 hän sai omasta pyynnöstään eron senaattorin virasta.[3]

Mechelin toimi valtiopäiväedustajana vuosien 1888, 1891, 1894, 1897 ja 1899 säätyvaltiopäivillä.[1]

Arvonimet ja kunnianosoituksetMuokkaa

Mechelin sai nimineuvoksen (1839), kollegiasessorin (1844), hovineuvoksen (1847), kollegineuvoksen (1850), valtioneuvoksen (1854) ja viimein vuonna 1868 todellisen valtioneuvoksen arvonimet.[2] Hänet aateloitiin lastensa ja heidän jäkeläistensä kanssa vuonna 1886 ja merkittiin Suomen ritarihuoneen kirjoihin vuonna 1887. Hänen aatelissukunsa on sittemmin sammunut.[3][4]

Mechelin sai myös useita venäläisiä ja ruotsalaisia kunniamerkkejä.[2]

PerheMuokkaa

Henrik Adolf Mechelinin vanhemmat olivat Kesälahden kappalainen, myöhempi Jaakkiman kirkkoherra Henrik Johan Mechelin (1774–1840) ja Christina Maria Costiander (1785–1855). Perheeseen syntyi 12 lasta, joista Henrik Adolf oli viidenneksi vanhin.[5]

Henrik Adolf meni vuonna 1846 naimisiin Eugénie Octavie Josephine Cathérine Tricot de Mouceaux’n (19. huhtikuuta 1829 Pietari – 6. maaliskuuta 1919 Helsinki) kanssa. Pariskunta sai viisi lasta: Oscar Johan (s. 1851), Julia Fanny (s. 1853), Marie Cecile Constance Adele (s. 1860), Adolf Constantin (s. 1862) ja Henrik Josef Gustaf (s. 1864). Kaikki lapset syntyivät Kristianiassa (nyk. Oslo) isän ollessa siellä Venäjän konsulina.[6]

Henrik Adolf Mechelin oli Leo Mechelinin setä. He olivat myös yhtä aikaa senaatin jäseninä.[7]

LähteetMuokkaa

  • Bergholm Axel: Keisarillisen Suomen hallituskonseljin ja sanaatin puheenjohtajat, jäsenet ja virkamiehet 1809–1909. Biograafisia tietoja. WSOY, Porvoo 1912.
  • Leo ja muut Mechelinit – Kirjan verran sukua. Sukuseura Mechelinus, Tampere 2005.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 Helsingin yliopisto. Viitattu 22.11.2015.
  2. a b c d Leo ja muut Mechelinit 2005, s. 448.
  3. a b Bergholm 1912, s. 313.
  4. Mechelin A265 Ätter och vapen. Suomen Ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 22.11.2015.
  5. Leo ja muut Mechelinit 2005, s. 443, 445.
  6. Leo ja muut Mechelinit 2005, s. 449.
  7. Tapio Helen: ”Mechelin, Leo”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 614–618. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.