Henri de Régnier

Henri François Joseph de Régnier (28. joulukuuta 1864 Honfleur, Calvados, Ranska – 23. toukokuuta 1936 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen symbolistinen runoilija, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä ranskalaisista 1900-luvun alun runoilijoista. Hän oli Ranskan akatemian jäsen.

Kirjailija Henri Régnier.

Régnier oli suuntautumassa diplomaatiksi ja opiskeli Pariisissa oikeustiedettä, kun hän tutustui symbolistisiin runoilijoihin. Hänen esikoiskokoelmansa Lendemains ilmestyi 1885.Regnier oli loppusoinnuttoman runomuodon ensimmäisiä käyttäjiä. Myöhemmissä runokokoelmissaan hän lähenee entistä, klassillista runomuotoa. Proosateoksissaan hän seuraa periaatetta taide taiteen vuoksi. Regnier valittiin 1902 Ranskan akatemian jäseneksi.

Régnierin runoja ilmestyi ranskalaisissa ja belgialaisissa julkaisuissa. Hänen tuotannossaan näkyy vaikutteita Stéphane Mallarmélta. Runokokoelmien lisäksi häneltä ilmestyi romaaneja ja kertomuksia.^lähde? Anja Samooja on suomentanut hänen runonsa "Elegia", joka on julkaistu antologia Rakkausrunoja: valikoima maailmankirjallisuudesta (Otava, 1953).

Henri de Régnier oli naimisissa runoilija José María de Heredian tyttären Marie de Heredian kanssa, joka julkaisi proosaa ja runoja nimellä Gérard d’Houville.^lähde? Henri de Régnier on haudattu Père Lachaise -hautausmaalle Pariisiin.^lähde?

Teokset

Runokokoelmat

• Lendemains, 1885
• Sites (1887)
• Episodes (1888)
• Poèmes anciens et romanesques (1890)
• Les Jeux rustiques et divins (1890)
• Les Médailles d’argile (1900)
• La Cité des eaux (1903)
• Contes à soi-même (1894)
• Aréthuse (1895)
• Les médailles d’argile. (1900)
• La cité des eaux (1902)
• La sandale ailée (1906)

Proosa

• La Canne de jaspe (2. p., 1897)
• La Double maîtresse (5. p., 1900)
• Le bon plaisir (1902)
• Les Vacances d’un jeune homme sage (1903)
• Les Amants singuliers (1905)
• Le passé vivant (1905)

Lähteet

Edeltäjä: Eugène-Melchior de Vogüé

Ranskan akatemian jäsen Tuoli 39 1911–1936

Seuraaja: Jacques de Lacretelle