Henkinen lamaantuminen

Henkinen lamaantuminen on psyykkistä laatua oleva tila, jossa ilmenee toimintakyvyttömyyttä. Henkinen lamaantuminen on kestoltaan yleensä lyhytaikaista. Vaikeassa depressiossa syvä lamaannus saattaa kestää viikkoja, jopa kuukausia. Silloin saattaa kriisipsykiatrinen sairaalahoito olla tarpeen. Hoitotarpeen arvioi aina lääkäri, tavallisesti psykiatri: yleensä potilasta tavattuaan ja haastateltuaan.

Skitsofrenia sekä psykoosit voivat nekin olla henkisen lamautumisen aiheuttajina.[1]

Eräs lamaantumisen alkuperä saattaa olla äkillinen syvästi järkyttävä tapahtuma, joka on koettu traumaattisena. Paniikkihäiriö voi sekin aiheuttaa tilapäisen toimintakyvyttömyyden. Voimakkaana koettu häpeän tunne sekä alemmuuden tunnot; itseluottamuksen ja itsearvostuksen puuttumiset ovat suhteellisen yleisiä oireita depressiosairaudessa. Tällöin voidaan puhua joko häpeäromahduksesta, taikka häpeälamaannuksesta. Niin kutsuttu häpeäraivo kuvailtiin sisäänpäin kääntyneenä aggressiona, ja lamaantuminen on tuon tunneimploosion lopputulema.[2]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/.../khp00031 (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Achté & Tamminen: Depressio ja sen hoito, Recallmed, Jyväskylä 1993 Isbn 951-9221-60-3 (s. 205 & 208)
Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.