Helvi Järveläinen
Helvi Järveläinen (26. marraskuuta 1907 Tampere – 5. maaliskuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja.[1]
Kauppiasperheeseen syntynyt Helvi Järveläinen kävi oppikoulua ja opiskeli sitten Suomen Näyttämöopistossa 1928–1930. Hän oli näyttelijänä muun muassa Helsingin Kansanteatterissa 1930–1939 ja Mikkelin Teatterissa 1954–1963 sekä ohjaajana Kuopion Yhteisteatterissa 1963–1967. Järveläinen ohjasi teatterissa muun muassa Jalmari Finnen Pitkäjärveläiset-näytelmän, Tennessee Williamsin näytelmän Viettelyksen vaunu, Kyllikki Mäntylän näytelmän Opri ja Oleksi, Hella Wuolijoen näytelmän Niskavuoren nuori emäntä, Edward Albeen näytelmän Kuka pelkää Virginia Woolfia? sekä Franz Lehárin operetin Iloinen leski. [1]
Järveläisen ensimmäinen elokuvarooli oli mykkäelokuvassa Kajastus (1930). Hänen merkittävin elokuvaroolinsa oli karjakko Hulda Tiirikka elokuvassa Miehen tie (1940). Hän esiintyi 1960- ja 1970-luvuilla myös Mainos-Television tv-näytelmissä ja -elokuvissa.[1]
Helvi Järveläinen oli naimisissa 1937–1941 näyttelijä Kyösti Erämaan kanssa.[1]
Elokuvarooleja muokkaa
- Kajastus 1930, nainen väkijoukossa
- Punahousut 1939, rouvasväkeä
- Miehen tie 1940, karjakko Hulda Tiirikka
- Pekka Puupää kesälaitumilla 1953, päivällisvieras
- Kunnioittaen 1954, koulun johtokunnan jäsen.
- Niskavuoren Aarne 1954, Loviisan-päivän vieras
- Laivaston monnit maissa 1954, lomahotellin vieras
- Hilmanpäivät 1954, tuomarille esiteltävä vieras
Miehen tie-elokuvan latotanssikohtausta, jossa Järveläinen oli mukana käytettiin myös Teuvo Tulion elokuvissa Intohimon vallassa (1947) ja Mustasukkaisuus (1953) [1]
Televisiorooleja muokkaa
- Äiti 1969, päärooli
- Tilapää 1970
- Varo autuas 1971, virkailija
- Polkkapari 1973, Martin äiti [1]