Itävallansärki
Itävallansärki (Rutilus meidingeri) on karppikalojen lahkoon kuuluva eurooppalainen makean veden kalalaji.[2] Siitä on käytetty myös nimeä helmisärki.[3]
| Itävallansärki | |
|---|---|
_(6102605799).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Karppikalat Cypriniformes |
| Heimo: | Särjet Lecuscidae |
| Suku: | Rutilus |
| Laji: | meidingeri |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rutilus meidingeri |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Itävallansärjen ruumis on pitkänomainen ja lähes liereä. Sen harmaat suomut ovat huomattavan pienet. Selkäevä ja pyrstö ovat harmaat. Vatsa- ja rintaevät ovat punertavia. Kala kasvaa melko suureksi, 40-50-senttiseksi, suurimmillaan jopa 70 senttimetrin mittaiseksi.[2] Kutuaikana koiraan päässä ja selkäpuolella on kellertäviä ryynimäisiä kyhmyjä, joihin lajin saksalainen nimi Perlfisch (ja suomalainen helmisärki) viittaa.
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Itävallansärki tunnetaan vain muutamasta Keski-Euroopan järvestä, nykyisin varmasti vain Itävallan Salzkammergutin Attersee-, Mondsee- ja Wolfgangsee-järvistä. Se on 1980-luvun jälkeen hävinnyt yhdestä Saksan ja yhdestä Itävallan järvestä. Todennäköisesti sitä esiintyy myös joissain Slovakian ja Unkarin järvissä.[1] Se elää viileässä ympäristössä, sopivin veden lämpötila on 5–20 °C.[2] Itävallansärki on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Freyhof, J. & Kottelat, M.: Rutilus meidingeri IUCN Red List of Threatened Species. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Rutilus meidingeri FishBase. Viitattu 25.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Itävallansärki - Rutilus meidingeri. Suomen Lajitietokeskus. 2023.