Hellhound oli vuonna 1976 perustettu tamperelainen uuden aallon punkyhtye. Se julkaisi kaikkiaan kolme singleä ja yhden albumin ennen hajoamistaan 1980-luvun alussa.

Hellhoundin perustivat koulukaverit J-V "Väiski" Sappinen (laulu) ja Jyrki Mattila (kitara) yhdessä Jorma Peltosen (basso) ja Arto Lepistön (rummut) kanssa. Lepistön korvasi pian Sappisen ja Mattilan entinen koulukaveri Pekka Lehto, jota kuitenkin seurasi rumpalina ennen ensilevytystä Manu Ojanen. Hellhoundin ensimmäinen single oli 1978 julkaistu "Suomi 60"/"Kasvot". Levyllä Ojanen ei vielä soittanut rumpuja, vaikka sen kansikuvassa esiintyykin, vaan niistä vastasivat B-puolella Kollaa kestään Jyrki Siukonen ja A-puolella Alwari T:n Seppo Tammilehto. Toiseksi kitaristiksi tuli Jari Granholm.

Toinen single "Pakoon neonarmeijaa" ilmestyi vuonna 1979 ja sen jälkeen ainoaksi jäänyt albumi Soitetaan rock'n'rollia. Toiselle paikkakunnalle opiskelemaan muuttaneen Jorma Peltosen korvasi bassossa ex-Tinneri Retsa Laine. Granholm ja Ojanen jättivät myös yhtyeen ja bassoon tuli ex-Popeda Ilpo Ainiala ja rumpuihin ex-Ducks Matti Palmutie. Tällä kokoonpanolla syntyi viimeiseksi jäänyt single "Auringonpilkkuja" vuonna 1980. Tämän jälkeen yhtye toimi vuoden verran ennen hajoamistaan. Hellhound on keikkaillut satunnaisesti alkuperäiskokoonpanolla 1980-luvun alkupuolella, vuonna 1993 Tullikamarilla "Isi, mitä oli punk" -tapahtumassa ja pari kertaa vuonna 2008.

Hellhound oli mukana kahdella kappaleella vuonna 1979 ilmestyneellä Pistä paremmaksi -kokoelmalla. Samalla levyllä on myös Räime-yhtyeen kappaleet "Ottaa päähän" ja "Katala maailma". Räime oli käytännössä Hellhoundin sivuprojekti, jossa Hellhoundin soittajat esiintyivät salanimillä.[1]

Diskografia muokkaa

Singlet muokkaa

  • "Suomi 60"/"Kasvot" (Rokit, 1978)
  • "Pakoon neonarmeijaa"/"Ota mut uudestaan" (Rokit, 1978)
  • "Auringonpilkkuja"/"Hunningolla" (Rokit, 1980)

Albumi muokkaa

  • Soitetaan rock'n'rollia  (Rokit, 1979)

Lisäksi kokoelmilla Pistä paremmaksi kappaleet "Ota mut uudestaan", "Olet mulle outo" ja "Elämä" sekä 2009 ilmestyneellä kattavalla suomipunkboxilla Punk ja Yäk kappalellaan "Pakoon neonarmeijaa".

Aiheesta muualla muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Mika Saastamoinen: Parasta Lapsille Suomipunk 1977–1984, s. 97-101. Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-32379-3.