Helka-Maria Kinnunen

suomalainen näyttelijä

Helka-Maria Kinnunen (s. 10. tammikuuta 1959 Tampere)[1] on suomalainen näyttelijä, lausuja, käsikirjoittaja ja tutkija. Hän on työskennellyt useissa Suomen teattereissa ja vapaissa ryhmissä, Yleisradiossa, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa ja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Kinnunen on toiminut myös Suomen Lausujain Liiton puheenjohtajana.

Helka-Maria Kinnunen Kajaanin runoviikolla 2013.

Koulutukseltaan Kinnunen on näyttelijä, teatteripedagogi ja teatteritaiteen tohtori. Hän tutki väitöstutkimuksessaan teatterin taiteellista prosessia tarinallisella tutkimusotteella. Vuoden 2016 alussa Kinnunen aloitti Kajaanin kaupunginteatterin johtajana.[2] Syksyllä 2022 Kinnunen aloittaa Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajana.[3]

Kinnusen vanhemmat olivat estetiikan professori Aarne Kinnunen ja näyttelijä Aino-Maija Tikkanen.[1]

Tärkeimpiä taiteellisia töitä muokkaa

  • Kalewalaliekki 2009 – runo- ja tanssiteos Aki Suzukin kanssa.[4]
  • Tappoi koska jäi ilman 2009 – suomalaista 2000-luvun runoa näyttämöllistettynä
  • Joka yksin valvoo, yksin uneksii – radioteos Bo Carpelanin runoista.

Rooleja muokkaa

  • Sinun tähtesi 2013Juha Siltasen monologinäytelmä 2013 (kantaesitys ja vierailu Espoon Kaupunginteatterissa)
  • The Guilty Silence of an Errant Debtor – what men talk amongst themselves means nothing 2008 – lyhytelokuva, ohjaus Maija Timonen
  • Energiapyörteet – Whirls of Energy 2008 – videoinstallaatio, ohjaus Veli Granö
  • Nummisuutarin Esko 2007 – monologi
  • Kamala Kissa – näyttämöllinen runoesitys, Puoli-Q ja KOM-teatteri

Lähteet muokkaa

  1. a b Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 305. Teatterin tiedotuskeskus, 2005. ISBN 952-471-629-1.
  2. Kinnunen, Hanne: Kajaanin kaupunginteatteri sai naisjohtajan Yle Uutiset. 17.3.2015. Viitattu 17.3.2015.
  3. Ilona Pesu: "Kaupunginteatterin täytyy olla kaikkien teatteri", sanoo Lappeenrannan teatterinjohtajaksi valittu Helka-Maria Kinnunen Yle Uutiset. 22.11.2021. Viitattu 16.4.2022.
  4. Kalevala taipuu moneksi. Helsingin Sanomat, 2.3.2010.

Aiheesta muualla muokkaa