Avaa päävalikko

Helge Ingmar Emanuel Pohjolan-Pirhonen (23. marraskuuta 1919 Helsinki17. heinäkuuta 1984 Sulkava[1]) oli suomalainen historioitsija ja kirjailija. Hän oli naimisissa kirjailija Ursula Pohjolan-Pirhosen kanssa.

Helge Pohjolan-Pirhonen kirjoitti myös historiallisia romaaneita salanimellä Aarre Kantola.

Ursula ja Helge Pohjolan-Pirhonen kuolivat liikenneonnettomuudessa Sulkavalla heinäkuussa 1984.

TeoksiaMuokkaa

Omalla nimellä:

  • Suomen poliittinen asema pohjoismaisen unionin loppuvaiheissa 1512–1523, väitöskirja. 1953
  • Suomen historia 7 : Suomen historia 1523–1617. WSOY 1960
  • Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltid från vikingatid till reformationstid. Bands VI-XXII. 1961–1978
  • Kansakunnan historia 1: Heräävä kansakunta. WSOY 1967
  • Kansakunnan historia 2: Kansakunta etsii itseään. WSOY 1970
  • Kansakunnan historia 3: Kansakunta löytää itsensä. WSOY 1973
  • Olavinlinnan historialliset vaiheet. Pyhän Olavin kilta, Savonlinna 1973
  • Kansakunnan historia 1: Kivikaudesta kustavilaiseen aikaan. WSOY 1983 (yhdessä Kari O. Virtasen kanssa)
  • Kansakunnan historia 2: Autonomian aika. WSOY 1984 (yhdessä Teemu Aallon ja Kari O. Virtasen kanssa)

Nimellä Aarre Kantola:

  • Villiruusun aikaan : historiallinen romaani. WSOY 1976
  • Rakkautta sodan varjossa : historiallinen romaani. WSOY 1977
  • Fredrikshovin vanki : historiallinen romaani. WSOY 1978
  • Kukkia kevään sylissä : Zachris Topeliuksen nuoruudenrakkaus. WSOY 1979
  • Runoilija ja kanervankukka : Zachris Topeliuksen ja Greta Rinta-Kahran rakkaustarina. WSOY 1981
  • Tuli tyttö luota armahansa : J. L. Runebergin nuoruudenrakkaudet. WSOY 1983

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Mitä Missä Milloin, s. 106. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-07992-1.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.