Heikki Saari (saarnaaja)
Juho Henrik ”Heikki” Saari (18. helmikuuta 1906 Alavieska – 10. marraskuuta 1987)[1] oli suomalainen vanhoillislestadiolainen saarnaaja, joka toimi saarnaajana vuosina 1930–1979[2]. Hän oli voimakas vaikuttajayksilö vanhoillislestadiolaisuuden piirissä, missä hän toimi johtotehtävissä ja edusti jyrkkää maallikkolinjaa. Saari oli ristimänimeltään Juho Henrik, mutta hän käytti nimenään Heikkiä.
Heikki Saari syntyi Alavieskan[3] Saarenperän Saaren tilalla isänsä Mikko Saaren omistamassa mäkituvassa. Yhdessä vaimonsa Olga Maria Saaren (o.s. Pehkonen) kanssa he ostivat Alavieskan Someronkylältä Siimeksen tilan. Someronkylältä he muuttivat vuonna 1967 Ylivieskaan, jossa he asuivat loppuelämänsä.
Saari kuului Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johtokuntaan ja työvaliokuntaan, Ylivieskan rauhanyhdistyksen johtokuntaan sekä Ylivieskan kirkkovaltuustoon. Vanhoillislestadiolaisten puhujaksi Heikki Saari asetettiin Alavieskassa vuonna 1930. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1979 saakka, jolloin hänet asetettiin puhujakieltoon kososlaisuutta vastaan käydyissä hoitokokouksissa.[4] Hän edusti opilliselta kannaltaan jyrkkää maallikkolinjaa lestadiolaisuuden vuoden 1960–1961 hajaannuksessa, jossa hän oli voimahahmo.[5] Lauri Pietilän mukaan hän oli voimahahmo myös Yhdysvalloissa käydyissä neuvotteluissa, joiden tuloksena osaa amerikkalaisista lestadiolaisista alettiin nimittää töröläläisiksi.[6] Heikki Saari johti SRK:n johtokunnan jäsenen rovasti Paavo Sillanpään mukaan hänen viisi vuotta kestäneitä ja erottamiseen johtaneita ”korjaustoimenpiteitään” eli hoitokokouksia.[7] Saari oli sakramenttikomitean jäsen.[8] Hän kuului myös Päivämiehen vuonna 1954 perustettuun toimitusvaliokuntaan, jonka tehtävänä oli tukea ja avustaa toimittajaa ja valvoa lehden sisältöä.[9] Saari liikkui laajasti ympäri Suomea ja teki saarnamatkan myös Amerikkaan.[4] Hän osallistui myös vaimonsa Olgan ja Eino Kimpimäen kanssa Raittiusyhdistys Neliapilan toimintaan auttamalla sen johtajaa Artturi Jämséniä keräämään vaalipuhujien joukkoa.[3] Lauri Pietilän mukaan Heikki Saari oli 1970-luvun SRK:n opetuksen pääarkkitehti.[10]
Opillisia näkemyksiä muokkaa
- Kun hankitaan televisio kotiin, niin Saaren mukaan lainataan silmät ja korvat katselemaan ja kuuntelemaan Sodoman ja Baabelin saastaista elämää, joka menee silmistä ja korvista sydämeen.[11]
- Saari ennusti, että tulee aika jolloin Jumalan lapset (vanhoillislestadiolaiset) erotetaan kirkosta. Hän myös ennusti aikaa, jolloin jokainen, joka tappaa vanhoillislestadiolaisia, luulee tekevänsä Jumalalle palveluksen.[12]
- Saaren mukaan uskovaisten joukko on ylenkatsottu samalla tavalla kuin Jeesus. Kukaan ei pitänyt Jeesusta minään, eikä halunnut häntä edes katsoa.[13]
- Miikka Ruokasen mukaan vuoden 1960 puhujain ja seurakuntavanhinten kokouksessa Oulussa Heikki Saari epäsi Erkki Jokelalta anteeksiantamuksen, koska tämä teki parannusta vain ”hedelmistä”, jotka ”eriseuran henki” oli vaikuttanut.[14]
Kritiikki muokkaa
Professori Jouko Talosen mukaan Heikki Saaren Vanhan testamentin tulkinta sisälsi omituisia selityksiä, joiden avulla voitiin perustella jyrkkää eksklusivismia ja hoitokokouksissa harjoitettua ”sielunhoitoa”. Talosen mukaan Vanhan testamentin mielivaltaista tulkintaa esiintyi SRK-vanhoillisuudessa erityisesti vuosina 1960–1979.[15]
Kirjallinen tuotanto muokkaa
- Seitsemän päivää. SRK, 1966.
- Mitta täyttyy. SRK, 1968.
- Aabraham, uskon esi-isä. SRK, 1975.
- Isak ja Jakob. SRK, 1977. ISBN 951-9422-06-4.
- Juho Näppä, Heikki Saari ym.: Profeettain jäljillä: vanhan testamentin selityksiä. SRK, 1969.
- Erkki Piri, Heikki Saari ym.: Voitosta voittoon. SRK, 1970. Heikki Saaren kirjoitus: Kuuliaisuus on parempi kuin uhri
Lähteet muokkaa
- ↑ Saari Juho Henrik (Heikki); hautakuva albumissa Ylivieska, Heikkilän hautausmaa osa 2 (vaatii kirjautumisen) suomenkirkkojajahautausmaita.fi. Viitattu 20.11.2022.
- ↑ Matti Enbuske ym.: Historian selkosilla - Jouko Vahtolan juhlakirja, s. 533. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, 2012.
- ↑ a b Isohookana-Asunmaa Tytti: Maalaisliitto-Keskustan historia 5, s. 148–150. WSOY, 2006. ISBN 951-0-32695-X.
- ↑ a b Mantila, Raili: Vapautetut sydämet, s. 74. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 1998. ISBN 951-8940-89-4.
- ↑ Ruokanen, Miikka: Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus, s. 45. Kirkon tutkimuslaitos, 1980. ISBN 951-693-073-5.
- ↑ Pietilä, Lauri: Sota perintöosasta. omakustanne. Lauri Pietilä, 1981.
- ↑ Miikka Ruokanen: Jumalan valtakunta ja syntien anteeksi antamus, s. 116. Sarja A N:o 36. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1980. ISBN 951-693-073-5.
- ↑ Jukka-Pekka Ahonen: ”Totuuden rakkauteen”, omakustanne, s. 24
- ↑ SRK:n vuosikirja 2004, s. 195
- ↑ Lauri Pietilä: Sota perintöosasta, s. 50. Lauri Pietilä, 1981.
- ↑ Saari, Heikki: Mitta täyttyy, s. 173. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 1968.
- ↑ Saari, Heikki: Mitta täyttyy, s. 152. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 1968.
- ↑ Saari, Heikki: Aabraham, Uskon esi-isä, s. 152. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 1975.
- ↑ Miikka Ruokanen: Jumalan valtakunta ja syntien anteeksi antamus, s. 65. Sarja A N:o 36. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1980. ISBN 951-693-073-5.
- ↑ http://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3792/talonen108-127.pdf?sequence=1 (Arkistoitu – Internet Archive)