Heikki Mikkola (everstiluutnantti)

Heikki Mikkola (4. lokakuuta 1910 Hattula19. syyskuuta 1995 Hämeenlinna[1]) oli suomalainen upseeri, joka toimi Panssarikoulun johtajana kahteen otteeseen.[2]

Mikkolan vanhemmat olivat maanviljelijä Akseli Mikkola ja Rauha Nieminen. Hänen puolisonsa vuodesta 1948 oli Eeva Roos.[2]

Mikkola tuli ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta 1931, ja Kadettikoulusta hän valmistui 1935. Talvisodassa Mikkola toimi komppanianpäällikkönä Jääkäripataljoona 1:ssä, jatkosodassa ensin samassa tehtävässä ja sitten esikuntapäällikkönä Jalkaväkirykmentti 50:ssä ja Panssariprikaatissa sekä pataljoonan komentajana viimeksi mainitussa ja Jääkäripataljoona 3:ssa. Hän haavoittui sodissa kahdesti, vuonna 1940 ja 1944.[2]

Sotilasuransa Mikkola aloitti toimimalla nuorempana upseerina Polkupyöräpataljoona 3:ssa vuodesta 1933, Polkupyöräpataljoona 1:ssä vuodesta 1935 ja Jääkäripataljoona 1:ssa 1937–1939. Toimittuaan sodan jälkeen Panssariprikaatissa komppanianpäällikkönä vuoteen 1946 asti hänestä tuli pataljoonan komentajan apulainen Panssariprikaatissa 1946–1948. Panssarikoulun johtaja Mikkola oli 1948–1953, Pääesikunnan jalkaväkitoimiston esiupseeri 1953–1954, Panssariprikaatin panssarivaunupataljoonan komentaja 1955, Savonlinnan sotilaspiirin päällikkö 1955–1956 ja Karjalan jääkäripataljoonan komentaja 1956–1958. Mikkola oli uudelleen Panssarikoulun johtaja vuodesta 1958 vuoteen 1961, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta.[2]

Mikkola ylennettiin reservin vänrikiksi 1932, vänrikiksi 1935, luutnantiksi 1937, kapteeniksi 1940, majuriksi 1942 ja everstiluutnantiksi 1954.[2]

Mikkola toimi Hämeen maakuntaliiton toiminnanjohtajana 1961–1965, Hämeen läänin maanpuolustusyhdistyksen puheenjohtaja hän oli 1961–1963 ja yhteensä yhdentoista vuoden ajan Panssarikillan puheenjohtaja.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Kuolleita: Everstiluutnantti Heikki Mikkola 23.9.1995. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.2.2017.
  2. a b c d e Kadettiupseerit 1920–2000, s. 464. Mikkola, Heikki. Helsinki: Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 2000. ISBN 951-98334-3-9.