Heikki Halonen

Heikki Halonen (2. lokakuuta 1882 Lapinlahti7. helmikuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen Halosten taiteilijasukuun kuulunut viulisti ja viulunsoiton opettaja.[1][2][3]

Heikki Halosen vanhemmat olivat Olli Halonen ja Miina Uotinen. Hänen isoveljensä oli taidemaalari Pekka Halonen. Heikki Halonen lähti 12-vuotiaana vuonna 1895 Helsinkiin opiskelemaan viulunsoittoa Robert Kajanuksen johdolla Filharmonisen seuran orkesterikouluun ja opiskeli koulussa vuoteen 1902 saakka. Hän esiintyi vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä Helsingin Filharmonisen Seuran Orkesterin kiertueen mukana. Halonen jatkoi opintojaan Henri Marteaun oppilaana Genevessä ja professori Auerin johdolla Pietarissa ja muun muassa Jean Sibelius odotti hänestä tulkitsijaa viulukonsertolleen. Halonen luopui kuitenkin solistin urastaan ja oli sitten viulunsoiton opettajana ja mukana orkestereissa. Orkesterikiertueiden mukana Halonen tarjosi ensimmäisiä kertoja klassisen musiikin konsertteja Suomen pikkukaupungeissa ja maaseudulla. Viimeksi Halonen oli ensiviulistina Helsingin kaupunginorkesterissa. Halonen oli ns. Kotimaisen orkesterin konserttimestarina 1912–1914. Hän oli vuodesta 1913 alkaen viulunsoiton opettajana Helsingin musiikkiopistossa ja myöhemmin Konservatoriossa. Halonen kuoli aivoverenvuotoon helmikuussa 1932 Marian sairaalassa Helsingissä. Hän oli saanut vakavan aivohalvauksen jo kolme vuotta aiemmin mutta palasi kuitenkin vielä orkesterityöhön.[1][2][3]

Heikki Halonen oli naimisissa Eeva Lappalaisen kanssa. Heillä oli kolme lasta.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Halosten taitelijasuku : Heikki Halonen
  2. a b Heikki Halonen, Suomen musiikkilehti, 01.02.1932, nro 2, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. a b Taiteilija Heikki Halonen, Helsingin Sanomat, 08.02.1932, nro 38, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot