Avaa päävalikko
Have Some Fun: Live at Ungano’s
The Stooges
Livealbumin Have Some Fun: Live at Ungano’s kansikuva
Livealbumin tiedot
 Nauhoitettu  17. elokuuta 1970 Ungano's-klubilla New Yorkissa
 Julkaistu 15. marraskuuta 2010
 Tuottaja(t) Robert Matheu
 Tyylilaji garage rock, hard rock, protopunk, free jazz
 Kesto 39.43
 Levy-yhtiö Rhino
The Stoogesin muut julkaisut
The Weirdness
2007
Have Some Fun: Live at Ungano’s
2010
Raw Power Live: In the Hands of the Fans
2011

Have Some Fun: Live at Ungano’s on rockyhtye The Stoogesin livealbumi. Se äänitettiin 17. elokuuta 1970 yhtyeen konsertissa Manhattanilla sijainneessa Ungano’s-yökerhossa, ja julkaistiin neljä vuosikymmentä myöhemmin marraskuussa 2010.

Sisällysluettelo

TaustaaMuokkaa

The Stooges oli erottanut elokuussa 1970 basistinsa Dave Alexanderin tämän vakavan päihdeongelman vuoksi. Hän pilasi viimeisen keikkansa Goose Lake Music-festivaaleilla esiintymällä alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena. Alexanderin tilalle otettiin yhtyeen roudari Zeke Zettner. Hän ei ollut Daveen verrattuna taitava soittaja, mutta parempaa ehdokasta ei siihen hätään keksitty. Yhtyeeseen lisättiin kitaristi Ron Ashetonin toiveesta myös toinen kitaristi Bill Cheatman, joka oli myös ollut aiemmin sen roudari. Uusi kokoonpano esiintyi kolmena peräkkäisenä iltana Ungano’s-yökerhossa New Yorkissa juhlistaakseen uuden Fun House-albuminsa ilmestymistä. The Stoogesin levy-yhtiössä työskennellyt Danny Fields oli yleisön joukossa ja äänitti ensimmäisen konsertin kasettinauhurilla. Yhtye esitti kaikki Fun Housen kappaleet sekä uuden "Have Some Fun"-kappaleen, jota ei ole julkaistu muilla The Stoogesin albumeilla. Yleisön joukossa olivat jazzmuusikko Miles Davis ja blueskitaristi Johnny Winter. Davis piti yhtyeestä suuresti ja kävi tapaamassa heitä konsertin jälkeen.

The Stoogesin konsertti alkoi puoli tuntia ennen yökerhon sulkeutumisaikaa. Se päättyi vapaamuotoiseen jammailuun, jonka aikana laulaja Iggy Pop istahti lavalle ja alkoi kertoa muistoja lapsuudestaan. Hän harmitteli sitä, että oli ollut lapsuudessaan yksinäinen ja väärinymmärretty.

KappaleetMuokkaa

  1. Going to Ungano’s – 1.47
  2. Loose – 3.14
  3. Down on the Street – 4.24
  4. T.V. Eye – 4.18
  5. Dirt – 6.05
  6. 1970 – 5.55
  7. Fun House – 3.21
  8. Have Some Fun, My Dream Is Dead – 10.39

KokoonpanoMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Legs McNeil ja Gillian McCain: Please Kill Me: The Uncensored Oral History of Punk, Penguin Books, 1997.
  • Samuli Vanhakarhu: Iggy Pop - Amerikan keisari. Pop-Kirja, 2004.
  • Joe Ambrose: Iggy Pop - Raakaa voimaa. Johnny Kniga, 2006.