Have Some Fun: Live at Ungano’s
Have Some Fun: Live at Ungano’s on rockyhtye The Stoogesin livealbumi. Se äänitettiin 17. elokuuta 1970 yhtyeen konsertissa Manhattanilla sijainneessa Ungano’s-yökerhossa, ja julkaistiin neljä vuosikymmentä myöhemmin marraskuussa 2010.
| Have Some Fun: Live at Ungano’s The Stooges | ||
|---|---|---|
| ||
| Livealbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 17. elokuuta 1970 Ungano's-klubilla New Yorkissa | |
| Julkaistu | 15. marraskuuta 2010 | |
| Tuottaja(t) | Robert Matheu | |
| Tyylilaji | garage rock, hard rock, protopunk, free jazz | |
| Kesto | 39.43 | |
| Levy-yhtiö | Rhino | |
| The Stoogesin muut julkaisut | ||
| The Weirdness 2007 |
Have Some Fun: Live at Ungano’s 2010 |
Raw Power Live: In the Hands of the Fans 2011 |
Taustaa muokkaa
The Stooges oli erottanut elokuussa 1970 basistinsa Dave Alexanderin tämän vakavan päihdeongelman vuoksi. Hän pilasi viimeisen keikkansa Goose Lake Music-festivaaleilla esiintymällä alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena. Alexanderin tilalle otettiin yhtyeen roudari Zeke Zettner. Hän ei ollut Daveen verrattuna taitava soittaja, mutta parempaa ehdokasta ei siihen hätään keksitty. Yhtyeeseen lisättiin kitaristi Ron Ashetonin toiveesta myös toinen kitaristi Bill Cheatman, joka oli myös ollut aiemmin sen roudari. Uusi kokoonpano esiintyi kolmena peräkkäisenä iltana Ungano’s-yökerhossa New Yorkissa juhlistaakseen uuden Fun House-albuminsa ilmestymistä. The Stoogesin levy-yhtiössä työskennellyt Danny Fields oli yleisön joukossa ja äänitti ensimmäisen konsertin kasettinauhurilla. Yhtye esitti kaikki Fun Housen kappaleet sekä uuden "Have Some Fun"-kappaleen, jota ei ole julkaistu muilla The Stoogesin albumeilla. Yleisön joukossa olivat jazzmuusikko Miles Davis ja blueskitaristi Johnny Winter. Davis piti yhtyeestä suuresti ja kävi tapaamassa heitä konsertin jälkeen.
The Stoogesin konsertti alkoi puoli tuntia ennen yökerhon sulkeutumisaikaa. Se päättyi vapaamuotoiseen jammailuun, jonka aikana laulaja Iggy Pop istahti lavalle ja alkoi kertoa muistoja lapsuudestaan. Hän harmitteli sitä, että oli ollut lapsuudessaan yksinäinen ja väärinymmärretty.
Kappaleet muokkaa
- Going to Ungano’s – 1.47
- Loose – 3.14
- Down on the Street – 4.24
- T.V. Eye – 4.18
- Dirt – 6.05
- 1970 – 5.55
- Fun House – 3.21
- Have Some Fun, My Dream Is Dead – 10.39
Kokoonpano muokkaa
- Iggy Pop – laulu
- Ron Asheton – kitara
- Bill Cheatham – kitara
- Zeke Zettner – basso
- Scott Asheton – rummut
- Steve Mackay – saksofoni
Lähteet muokkaa
- Legs McNeil ja Gillian McCain: Please Kill Me: The Uncensored Oral History of Punk, Penguin Books, 1997.
- Samuli Vanhakarhu: Iggy Pop - Amerikan keisari. Pop-Kirja, 2004.
- Joe Ambrose: Iggy Pop - Raakaa voimaa. Johnny Kniga, 2006.