Wikipedia

Hartolan kirkko

kirkkorakennus Hartolassa

Hartolan kirkko on rakennettu graniitista 1911–1913 ja sen on suunnitellut kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, joka myös urakoitsi kirkon rakennusmestaria apuna käyttäen. Tyyliltään kirkko edustaa kansallisromantiikkaa, mutta siinä on myös uusgotiikan ja jugendin vaikutteita. Hartolan kirkko on myös tiekirkko.

Hartolan kirkko
Sijainti Keskustie 57, Hartola
Koordinaatit 61°34′43.8″N, 026°01′13.2″E
Seurakunta Tainionvirran seurakunta
Rakentamisvuosi 1913
Suunnittelija Josef Stenbäck
Materiaali graniitti
Istumapaikkoja 700
Tyylisuunta kansallisromantiikka, myös uusgotiikkaa ja jugendia
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Historia muokkaa

Hartolan vanhin kirkko mainitaan kirjallisesti ensi kerran 1398, mutta rakennuksesta ei ole jäänyt muuta kuin perimätieto sen olinpaikasta Jääsjärven ja Rautaveden välisellä kannaksella. 1540 mainitaan Hartolassa olleen Sysmän kappeli. Tuolloin Hartolasta käytettiin Koskipään nimeä. Hartola itsenäistyi 1784, kuningas Kustaa III nimitti uuden pitäjän kruununprinssi Kustaa Aadolfin mukaan. Hartolan ruotsinkielinen nimi onkin edelleen Gustav Adolfs.[1]

1590-luvulla Sipi Henrikinpoika rakensi Hartolan seuraavan kirkon. 1684–1693 rakennettu kirkko oli puinen ristikirkko, jonka mestarina toimi muuan Daniel Juhonpoika. Tämä kirkko purettiin vuonna 1928 ja siirrettiin Pertunmaalle kirkon rakennustöitä varten.[2] Kirkon paikalla Koskipääntien ja Kaikulantien risteyksessä on muistokivi. L.J. Carlströmin maalaama alttaritaulu vanhasta kirkosta on nykyisin Hartolan seurakuntatalossa.[1] Vanhan kirkon urut siirrettiin uuteen kirkkoon.[3]

Nykyinen kirkko on rakennettu 1911–1913, ja piispa O.I. Colliander vihki sen käyttöön 16.12.1913. Kirkon suunnitteli arkkitehti Josef Stenbäck, joka toimi myös urakoitsijana.[1]

 
Kangasalan urkutehdas on rakentanut Hartolan kirkon urut vuonna 1914 .

Kirkko muokkaa

 
Hartolan kirkko.

Hartolan kirkkorakennuksessa on uusgotiikan ja jugendin vaikutteita yhdistettynä vuosisadan alun kansallisromantiikkaan. Tilaratkaisuna on lyhyt ja leveä kirkkosali eli niin sanottu saarnakirkko, joka on myös tyypillinen aikakautensa edustaja. Sisäkatossa on koristemaalauksin tehostetut ruoteilla jäsennetyt holvit.[3]

Josef Stenbäck suunnitteli myös alttaritauluna olevan lasimaalauksen "Teidän edestänne", jossa Jeesus kuvataan ristillä kahden enkelin ympäröimänä. Lasityön on tehnyt Heinrich Schiffers Bremerhavenista Saksasta. Kirkon taontatyöt on tehnyt raahelainen Fredrik Westman.[1]

 
Hartolan graniittikirkko Signe Branderin 1910-luvulla kuvaamana (Museovirasto, Historian kuvakokoelma).

Kirkon kellotorniin siirrettiin vanhasta kirkosta kellot, joista suurempi oli hankittu vuonna 1865 ja pienempi Pietarista 1829. Pienen kellon rikkouduttua hankittiin kesällä 2007 uusi kello Juutilan valimosta Kaavilta. Myös urut ovat peräisin vanhasta kirkosta. Alkuaan 15-äänikertaisen soittimen rakensi B. A. Thule 1896. Se uusittiin 1960–1961, ja äänikertojen määrää lisättiin 19+1 äänikertaan. Urut olivat aluksi kirkon torniosan parvella, mutta 1932 ne siirrettiin takalehterille.[1]

Kirkon katto uusittiin 1950- ja 1960-luvuilla vesivahinkojen takia: vanhat betonipaanut vaihdettiin kuparikattoon. Kirkko kuivatettiin ja maalattiin uudelleen sisältä professori Esko Järventauksen suunnitelmien mukaan. Kirkko vihittiin uudelleen käyttöön 1966.[1]

Vuonna 1998 otettiin käyttöön Railimaria Rajasmaan suunnittelemat ja valmistamat kirkkotekstiilit "Kuule minua".[1]

Kirkko korjattiin vuonna 2013 arkkitehti Virpi Tervosen suunnitelmien mukaan. Korjauksen yhteydessä kirkon kuorin lattia palautettiin alkuperäisen kaltaiseksi punaharmaaksi salmiakkikuvioiseksi betonilaataksi. Alttarin yläpuolelle siirrettiin jo vanhassa kirkossa ollut kattokruunu. Lisäksi takaosaan rakennettiin yleisöwc ja sen kanssa symmetrisesti varasto.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g Kirkko keskellä kylää (Arkistoitu – Internet Archive). Hartolan seurakunta. Viitattu: 12.7.2009.
  2. ↑ Haapio – Luostarinen (toim.): Suomen kirkot ja kirkkotaide 2. 1980. s. 38 & 247.
  3. ↑ a b Haapio – Luostarinen (toim.): Suomen kirkot ja kirkkotaide 2. 1980. s. 38.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hartolan_kirkko&oldid=21915732”