Harry Gustafsson-Guster
Harry Ilmari Gustafsson-Guster (käytti Saksassa peitenimeä Guster), (1. tammikuuta 1894 Riihimäki – 18. huhtikuuta 1963) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat leipurimestari Anders Oskar Gustafsson ja Amanda Gustaava Michelson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 näyttelijä Aino Margareta Paasosen kanssa, josta hän erosi vuonna 1934 ja avioitui toisen kerran vuonna 1943 farmaseutti Toini Lindellin kanssa.[1][2]
Opinnot muokkaa
Hän kävi neljä luokkaa Helsingin ruotsalaista reaalilyseota ja yhden luokan Helsingin teollisuuskoulua. Hän kävi Haminan taistelukoulun vuonna 1918.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Tämä riihimäkeläinen lennätinmekaanikko liittyi yhtenä Saksassa järjestetylle Pfadfinder-kurssille 8. huhtikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin Kuninkaallisen Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin edelleen 8. marraskuuta 1915 pataljoonan 3. komppaniaan ja edelleen pataljoonan 4. komppaniaan 21. joulukuuta 1915 ja pataljoonan täydennysjoukkoon 22. toukokuuta 1916, jolloin hänet komennettiin etappitehtäviin Sassnitziin. Etappitehtävistä hän palasi takaisin 4. komppaniaan 30. heinäkuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa, missä hän haavoittui lievästi 13. lokakuuta 1916 ollessaan partiomatkalla sekä Aa-joen talvitaisteluissa.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
- Katso myös: Suomen sisällissota
Gustafsson-Guster astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan lähetti- ja muonitusupseeriksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan esikuntaan. Hän otti osaa sisällissodassa taisteluihin Tampereella, Tarpilassa ja Raivolassa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Gustafsson-Guster palveli sisällissodan jälkeen edelleen 2. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muutettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:ksi. Hän toimi rykmentissä lähettiupseerina ja 2. komppanian päällikkönä. Armeijasta hän erosi 28. joulukuuta 1918 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin Rajamaan suojeluskuntain vartiopataljoonan 1. komppanian päälliköksi 10. maaliskuuta 1919, missä hän palveli 10. kesäkuuta 1919 saakka. Hän oli vähän aikaa Parikkalan-Simpeleen suojeluskunnan harjoitusupseerina sekä Pohjois-Lohjan suojeluskunnan paikallispäällikkönä 26. huhtikuuta 1920 – 1. tammikuuta 1921 välisen ajan, jonka jälkeen hän siirtyi liikealalle.[1][2]
Talvi- ja Jatkosota muokkaa
Gustafsson-Guster osallistui talvisotaan yhdysupseerina Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirissä, josta hänet siirrettiin pataljoonan komentajaksi Jalkaväkirykmentti 62:een ja edelleen Jalkaväkirykmentti 69:ään. Hän osallistui talvisodassa taisteluihin Kollaalla. Välirauhan aikana hän toimi 21. Prikaatissa komppanianpäällikkönä, josta hänet siirrettiin Tammisaaren varuskunnan komentajaksi ja edelleen 13. Prikaatin yleiseksi syyttäjäksi. Jatkosotaan hän osallistui konekiväärikomppanian päällikkönä Jalkaväkirykmentti 24:n 3. pataljoonassa ja osallistui taisteluihin Viipurin lahdella. Hänet siirrettiin Linnoituspataljoona 4:n komentajaksi vuonna 1941, josta hänet siirrettiin vuonna 1944 Etelä-Kymenlaakson suojeluskuntapiirin komentajaksi, josta hän erosi vielä samana vuonna vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi Suomen puhallintehtaan palvelukseen sosiaalipäälliköksi. Hänet haudattiin Riihimäelle.[2]
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet muokkaa
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|