Harold B. Lee
Harold Bingham Lee (28. maaliskuuta 1899 – 26. joulukuuta 1973) oli Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon yhdestoista profeetta ja presidentti vuodesta 1972 aina kuolemaansa asti. Häntä edelsi virassa Joseph Fielding Smith ja seurasi Spencer W. Kimball.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Elämäkerta muokkaa
Lee syntyi Cliftonissa Idahossa Samuel Leen ja Louisa Binghamin toisena lapsena. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijöitä, ja Lee vietti suuren osan lapsuuttaan vanhempiensa maatilalla. Vanhemmilla oli kuitenkin varaa kouluttaa lapsensa, ja Lee suoritti kansakoulun Cliftonissa ja keskikoulun Prestonissa, Idahossa. Hän valmistui keväällä 1916. Kouluvuosinaan Lee soitti alttoviulua ja käyrätorvea, pelasi koripalloa ja toimitti koulun lehteä.
Lee kävi kaksivuotisen koulunopettajan seminaarin ja toimi jo opiskeluaikanaan opettajana pienessä maalaiskoulussa. Syyskuussa 1920 kirkon tuolloinen presidentti Heber J. Grant kutsui Leen lähetystyöhön Yhdysvaltain läntisiin osavaltioihin. Lähetysalueen keskuspaikka oli Denverissä, Coloradossa. Lee palveli lähetyssaarnaajana vuoteen 1922.
Lähetystyössä ollessaan Lee tutustui Utahista kotoisin olevaan lähetyssaarnaajasisareen Fern Lucinda Tanneriin. Lähetystyön jälkeen pari alkoi seurustella, ja heidät vihittiin Salt Lake Cityn temppelissä 14. marraskuuta 1923. Fern Leen kuoltua vuonna 1962 Lee meni 17. kesäkuuta 1963 naimisiin Freda Joan Jensenin kanssa. Myös hän oli ollut Leen tuttu jo lähetystyövuosilta.
Vuonna 1930 Lee kutsuttiin vaarnan johtajaksi Salt Lake Cityn pioneerivaarnaan, joka oli kaupungin vanhin vaarna. Kyseessä oli haastava tehtävä, koska vuoden 1929 pörssiromahdus oli kääntänyt Yhdysvaltain talouden laskuun, ja yli puolet vaarnan pyhistä oli vailla työtä ja säännöllistä toimeentuloa. Lee järjesti vaarnan johtajana apuohjelman pulaa kärsivien kirkon jäsenten auttamiseksi. Vuonna 1932 hän järjesti ensimmäisen "piispan tavaratalon". Tämä oli kansanomainen nimitys seurakuntien piispojen ylläpitämille hätäapurahastoille, joista puutetta kärsivät kirkon jäsenet voivat saada apua rahan tai elintarvikkeiden muodossa. Kirkko pitää tämänkaltaisia avustusjärjestöjä yllä vieläkin. Vuonna 1936 Lee sai johdettavakseen koko kirkon avustusohjelman. Tämä tuli olemaan tärkeä laitos tulevan suursodan ahdinkoja ajatellen.
Vuonna 1941 Lee valittiin kahdentoista apostolin koorumiin. Hän oli apostoliksi harvinaisen nuori, vain 42 vuotta, ja lähes kaksikymmentä vuotta toisia apostoleita nuorempi. Koska kirkon presidentiksi noustaan apostolisen virkaiän perusteella, Leetä pidettiin jo alusta saakka tulevana kirkon profeettana ja presidenttinä.
Presidentti David O. McKayn aikana Leestä tuli tavallaan MAP-kirkon hengellinen ja intellektuaalinen johtaja. Presidentti Mckay sairasteli, ja ensimmäisen presidenttikunnan ensimmäinen neuvonantaja Henry D. Moyle ei nauttinut tarvittavaa luottamusta kahdentoista apostolin koorumissa. Vuonna 1969 Lee esti kahdentoista apostolin koorumia muuttamasta oppia, jonka mukaan mustaihoisilla ei olisi mahdollisuutta ottaa vastaan pappeutta. Vastaava muutos oli jo mennyt läpi kahdentoista apostolin koorumissa, mutta matkoilla ollut Lee vaati asiasta uutta äänestystä ja kaatoi asian äänellään. Lee ei ilmeisesti sinällään vastustanut mustaihoisten pappeutta, mutta hänestä se oli mahdollinen vain ilmoituksen kautta - eikä hänen mielestään sellaista ollut tullut.
Presidentti McKay kuoli 1970, ja Joseph Fielding Smith valittiin tämän seuraajaksi. Lee nousi nyt ensimmäisen presidenttikunnan ensimmäiseksi neuvonantajaksi. Presidentti Smith oli iäkäs ja sairaalloinen, ja kirkon käytännön johto jäi Leen käsiin. Hän valmistautui omaan presidenttiaikaansa, josta yleisesti arveltiin tulevan pitkä. Olihan Lee vuosikymmeniä nuorempi kuin presidentti Smith.
Tosiasiassa Leen presidenttikaudesta tuli eräs kirkon lyhyimmistä. Hänet valittiin Smithin seuraajaksi heinäkuussa 1972, ja hän menehtyi äkilliseen sydänkohtaukseen jo puolentoista vuoden kuluttua, joulukuussa 1973. Spencer W. Kimballin, joka oli päivälleen neljä vuotta Leetä vanhempi ja sairaalloinen, osaksi tuli johtaa kirkkoa seuraavat kaksitoista vuotta. Hänen aikanaan pappeus ulotettiin myös mustaihoisille.
| Edeltäjä: Joseph Fielding Smith |
Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon presidentti 1972–1973 |
Seuraaja: Spencer W. Kimball |