Wikipedia

Hietaorvokki

putkilokasvilaji
(Ohjattu sivulta Harjuhietaorvokki)

Hietaorvokki (Viola rupestris) on pienikokoinen sinikukkainen orvokkilaji. Se on 2–10 cm:n korkuinen. Varsi on usein tiheään karvainen ja sen tyvessä on lehtiruusuke. Lehdet ovat muodoltaan munuaismaisesti herttamaisia ja ne ovat nyhälaitaisia ja hieman paksuja. Lehtiasento on kierteinen.[1] Hietaorvokki jaetaan kahteen alalajiin. Nimialalaji harjuhietaorvokki (subsp. rupestris) kasvaa Etelä-Suomessa, ja sen lehdet ovat sinivihreät. Toinen alalaji pahtahietaorvokki (subsp. relicta) on kalkinsuosija, jota tavataan Suomessa vain Enontekiöllä. Pahtahietaorvokin lehdet ovat kirkkaanvihreät. Se on Euroopan unionin luontodirektiivissä suojattu laji.

Hietaorvokki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Orvokkikasvit Violaceae
Suku: Orvokit Viola
Laji: rupestris
Kaksiosainen nimi

Viola rupestris
F. W. Schmidt (1791)

Katso myös

  Hietaorvokki Wikispeciesissä
  Hietaorvokki Commonsissa

Hietaorvokki kukkii touko-kesäkuussa, pahtahietaorvokki vasta heinä-elokuussa.[2]

Hietaorvokkia tavataan Itä- ja Keski-Euroopassa; Ruotsin eteläosassa sekä paikoin vuoristoissa lännempänäkin.[3] Yleisiä kasvupaikkoja ovat harjujen rinteet ja muut hiekkaiset mäkirinteet, kuivat rinnelehdot, kalliot ja kedot.[4]

Alalajit ja muunnokset muokkaa

  • harjuhietaorvokki (Viola rupestris subsp. rupestris, synon. subsp. arenaria)
    • var. glaberrima
    • var. rupestris
  • pahtahietaorvokki (Viola rupestris subsp. relicta), rauhoitettu Suomessa.

[5][6]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Mikko Piirainen, Pirkko Piirainen, Pirjo Hämäläinen-Forslund, Hannele Vainio: ”Hietaorvokki”, Ympäristön luonnonkasvit, s. 95. WSOY, 1997. ISBN 951-0-20376-9.
  2. ↑ Luontoportti: Hietaorvokki (Viola rupestris)
  3. ↑ Den virtuella floran (ruotsiksi)
  4. ↑ Henry Väre, Jukka Laine: ”Hietaorvokki”, Metsäkasvio, s. 70. Metsäkustannus, 2016. ISBN 978-952-6612-78-2.
  5. ↑ Jonsell, B. & Karlsson, T. (eds.): Flora Nordica 6. The Swedish Museum of Natural History, 2010. ISBN 978-91-86510-61-9.
  6. ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hietaorvokki&oldid=22083193”