Happisaturaatio
kudoksen happipitoisuuden suhde sen maksimiarvoon
Happisaturaatiolla eli happikyllästeisyydellä tarkoitetaan kudoksen happipitoisuuden suhdetta sen suurimpaan mahdolliseen arvoon. Useimmiten termillä viitataan erityisesti valtimoveren happisaturaatioon eli siihen, kuinka suuri osuus veren hemoglobiinimolekyylien sitoutumiskohdista on happimolekyylin miehittämä.[1]
Valtimoveren happiosapaine ja veren happisaturaatio liittyvät läheisesti toisiinsa. Happiosapaineen kasvaessa lähestyy happisaturaatio 100 prosenttia.[2]
Normaali happisaturaatio ihmisellä on vähintään 96 prosenttia. Lievä hypoksemia eli happivajaus 89-95 prosenttia, keskivaikea 80-88 prosenttia ja vaikea alle 80 prosenttia.[3]
Valtimoveren happisaturaatiota mitataan yleisesti pulssioksimetrilla.
Lähteet muokkaa
- ↑ Happikyllästeisyys Duodecim, Lääketieteen sanasto. Viitattu 16.1.2016.
- ↑ Valtimoveren happiosapaineen happisaturaation korrelaatio Duodecim, Käypä hoito. Duodecim. Viitattu 22.3.2018.
- ↑ Oksimetria, lyhytaikainen (Arkistoitu – Internet Archive)