Hammasimplantti

poistetun hampaan tilalle istutettu tekohammas

Hammasimplantti eli hammasistute on poistetun tai irroneen hampaan tilalle istutettu keinojuuri, joka on esimerkiksi titaanista valmistettu ruuvinomainen juuri, joka istutetaan leukaluuhun. Luutumisen jälkeen implanttiin rakennetaan yksilöllinen hammaskruunu, joka näyttää luonnolliselta hampaalta.

Hammasimplantti ja kruunu.
Havainnekuva hammasimplantista.
Röntgenkuva kahdesta leukaluuhun kiinnitetystä hammasimplantista.

Hammasimplantit perustuvat osteointegraatioon. Tällä tarkoitetaan hammasimplantin liittymistä suoraan luuhun ilman välittävää pehmytkudoskerrosta. Titaani on todettu implanttimateriaaliksi, joka integroituu luun kanssa tehokkaasti. Hammasimplantit kuuluvat hammasimplantologian tutkimusalaan.

HistoriaMuokkaa

Pääartikkeli: Hammasimplantologia

Osteointegroituvan hammasimplantologian varhaiset tutkimukset ja varsinainen kehittelytyö tehtiin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa ja implanttien kaupalliseen tuotantoon päästiin 1970-luvulla. 1980-luvulta alkaen implantologiasta on pidetty useita tieteellisiä kokouksia. Merkittävässä määrin implantteja alettiin Suomessa asettaa potilaisiin 1990-luvun alussa.

ProteesityypitMuokkaa

Implanteilla voidaan korvata koko puuttuva hammasrivistö tai vain yksi hammas. Asennettavien implanttien määrä riippuu korvattavien hampaiden määrästä. Mikäli korvataan vain yksittäinen hammas, riittää useimmiten yksi hammasimplantti. Voidaan korvata myös useita vierekkäisiä hampaita, jolloin hammassilta voidaan joissakin tapauksissa rakentaa usean implantin varaan. Implanteilla voidaan rakentaa uudestaan myös koko purenta, joko pidemmällä siltaratkaisulla tai implanttikantoisella kokoproteesilla.[1]tarvitaan parempi lähde

Implanttien päälle tehty täysin luukiinnitteinen proteesi muodostuu enimmillään kuudella implantilla luuhun kiinnitetystä kokopurennasta eli kokonaisesta ylä- tai alaleuan hampaistosta. Tällaisella leukaluukiinnitteisellä hammasproteesilla saavutetaan täysin luonnollista vastaavat purentavoimat, kun tavanomaisen irrotettavan kokoproteesin purentavoimat ovat vain 1/4–1/5 luonnonhampaistosta.

Luukiinnityksellä voidaan myös tukea irtoproteesi. Tyypillisimmillään tämä proteesi on kokoproteesi, jossa implanttien ja proteesin välinen kiinnitys on rakennettu tukikiskon avulla, joka sallii pääosan purennan rasituksesta siirtyä keinulautaliikkeen ansiosta limakalvoille.

Useimmat hammasimplantit ovat kaksivaiheisia: perusosan muodostaa varsinainen implanttisylinteri tai -ruuvi, joka kiinnitetään leukaluuhun. Luutumisvaiheen jälkeen sen päälle ruuvataan titaaninen limakalvovälike, ja vasta sen päälle valmistetaan keinotekoinen hammas.

Yksivaiheisissa implanteissa ei käytetä limakalvovälikkeitä, vaan itse implantti ulottuu ienkerroksen läpi.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Hammasimplantti Hammaslääkärikeskus Furka. Viitattu 19.2.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa