Merihalikka

(Ohjattu sivulta Halikka)

Merihalikka eli halikka (Mertensia maritima) on monivuotinen merenrannoilla kasvava lemmikkikasvilaji. Laji on myös koristekasvikäytössä.[1]

Merihalikka
Merihalikan kukkia.
Merihalikan kukkia.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Boraginales
Heimo: Lemmikkikasvit Boraginaceae
Suku: Halikat Mertensia
Laji: maritima
Kaksiosainen nimi

Mertensia maritima
(L.) Gray

Katso myös

  Merihalikka Wikispeciesissä
  Merihalikka Commonsissa

Ulkonäkö muokkaa

 
Merihalikan rentovartinen kasvutapa.

Merihalikka kasvaa 10–60 senttimetriä pitkäksi, varret ovat rentoja. Koko kasvi on karvaton. Lehdet ovat sinivihreitä, möyheitä, kolmesta kuuteen senttimetrin pituiset, yläpinnalta nystyisiä ja osterinmakuisia. Merihalikan kukinto on runsashaarainen toispuolinen viuhko. Kukassa on syvään liuskainen verhiö ja kuusi millimetriä leveä kellomainen teriö. Kukka vaihtaa väriä kukinnan aikana vaaleanpunaisesta siniseen.[2]

Levinneisyys muokkaa

Merihalikkaa esiintyy Pohjois-Euroopan, Grönlannin, pohjoisen Pohjois-Amerikan merenrannikoilla ja Koillis-Siperian ääressä.[3]

Pohjoismaissa merihalikkaa esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Islannissa, Färsaarilla ja Huippuvuorilla Atlantin ja Jäämeren rannikoilla melko yleisenä. Se kasvaa kivisillä merenrannoilla, levävalleilla ja simpukankuorisoraikoilla lähellä ylintä vesirajaa.[2] Lajia ei kasva Suomessa. Suomalaiset keräsivät merihalikan kokoelmanäytteitä runsaasti Petsamosta 1920–1930-luvuilla.[4]

Lähteet muokkaa

  1. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  2. a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 495. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  3. Den virtuella floran: Ostronört (Mertensia maritima (L.) Gray.) (levinneisyyskartta Maan pohjoisosassa)
  4. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Hatikka (Arkistoitu – Internet Archive) (kasvitietokantahaku)

Aiheesta muualla muokkaa