Halet Çambel
Halet Çambel (27. elokuuta 1916 Berliini, Saksan keisarikunta – 12. tammikuuta 2014 Istanbul, Turkki) oli turkkilainen arkeologi, professori ja olympialaisiin osallistunut miekkailija. Hänen keskeisin kaivauskohteensa oli heettiläisten Karatepen linnoituskaupunki, jossa hän kaivoi säännöllisesti yli 50 vuoden ajan. Çambel keskittyi suurimman osan urastaan Turkin esihistoriaan ja oli Istanbulin yliopiston esihistorian professorina.
| Halet Çambel | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. elokuuta 1916 Berliini, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 12. tammikuuta 2014 (97 vuotta) Istanbul, Turkki |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Sorbonnen yliopisto Istanbulin yliopisto |
| Instituutti | Istanbulin yliopisto |
| Tutkimusalue | arkeologia |
| Tunnetut työt | Karatepen kaivaukset |
| Palkinnot | Prinssi Clausin palkinto (2004) |
Nuoruus muokkaa
Halet Çambel syntyi 1916 Berliinissä, missä hänen isoisänsä Ibrahim Hakki pašša oli entinen Osmanien valtakunnan suurvisiiri joka toimi Osmanien valtakunnan suurlähettiläänä Saksan keisarikunnassa. Haletin isä Hasan Cemil Çambel oli Turkin tasavallan perustajan Kemal Atatürkin tukija ja toimi Turkin suurlähetystön sotilasattaseana.[1][2]
Halet Çambel muutti perheensä mukana Turkkiin vuonna 1924. Hän kävi siellä yhdysvaltalaista tyttöjen koulua. Yliopisto-opintonsa Çambel aloitti Sorbonnen yliopistossa, missä hän opiskeli arkeologiaa, Lähi-idän kulttuureita ja kieliä.[1]
Olympiaurheilujaksi opiskeluaikana muokkaa
Kemal Atatürk edisti Turkissa naisten asemaa ja inspiroi monia turkkilaisnaisia myös osallistumaan urheiluun.[3] Çambel alkoi harrastaa aktiivisesti miekkailua, judoa, ratsastusta ja pyöräilyä.[1] Çambel oli Turkin joukkueessa Berliinin olympialaisissa 1936. Hän osallistui floretin yksilökilpailuun ja oli ensimmäinen musliminainen, joka kilpaili olympialaisissa.[2] Çambel hävisi alkusarjassa kaikki viisi otteluaan.[4] Hän sai kuitenkin mainetta kieltäydyttyään tapaamasta Hitleriä. Turkin joukkueen Saksan-edustaja ehdotti tapaamista, josta Çambel kuitenkin kieltäytyi. Çambel suhtautui omien sanojensa mukaan varauksellisesti kisoihin osallistumiseenkin, koska hän ei hyväksänyt Hitlerin hallintoa.[2]
Ura Turkissa muokkaa
Çambel palasi Turkkiin toisen maailmansodan syttymisen takia eikä saanut Sorbonnessa väitöskirjaansa valmiiksi. Hän sai paikan Istanbulin yliopiston arkeologian professorin Helmuth Theodor Bossertin kääntäjäavustajana.[1] Väitöskirjansa hän sai valmiiksi Istanbulissa vuonna 1940.[2]
Çambelin keskeisimmäksi työmääksi muodostui Turkin eteläosissa sijaitseva heettiläisten Karatepen linnoituskaupunki. Hän aloitti vuonna 1947 kaivauksilla Bossertin apulaisena.[2] Bossertin johtamat kaivaukset jatkoivat vuoteen 1952 asti, ja niissä paljastettiin heettiläisten myöhäiskauden taidetta ja kaiverruksia, joiden ansiosta heettiläisten hieroglyfejä opittiin tulkitsemaan. Bossert oli tyytyväinen tuloksiin ja lakkautti projektin. Çambel ei suostunut jättämään Karatepea, josta tulikin hänen lähes loppuelämänsä mittainen tutkimuskohde.[5] Çambel työskenteli yli 50 vuoden ajan Karatepessa.[2]
Çambel aloitti vuonna 1952 professori Kurt Bittelin apulaisena Istanbulin yliopiston uudessa esihistorian osastossa. He kaivoivat 1952–1954 Istanbulin lähellä Fikirtepessä, jossa toteutettiin Turkin ensimmäiset laajamittaiset neoliittisen kohteen kaivaukset. Vaikka Çambel jatkoi edelleen myös Karatepessa, hän erikoistui entistä enemmän esihistoriaan.[5]
Robert Braidwoodin kanssa Çambel teki yhteistyötä 1960-luvulla. He suorittivat laajan pintakartoituksen Taurusvuorten itäosissa Siirtistä Urfaan. Se oli alueen ensimmäinen laajamittainen inventaario, ja he löysivät muun muassa Çayönün.[5]
Çambel käynnisti vuonna 1967 projektin, jonka tarkoituksena oli pelastaa arkeologisia jäännöksiä Eufratiin rakennettavan Kebanin padon tieltä. Pelastuskaivauksia ei vielä tuolloin tunnettu Turkissa, mutta Çambelin aloitteesta entinen valtiovarainministeri Mustafa Kemal Kurdaş, joka toimi Lähi-idän teknillisen yliopiston rehtorina, järjesti yliopistoon yksikön, joka valvoi pelastustoimenpiteitä. Kansainvälisen yhteistyön ansiosta padon vaikutusalueella dokumentoitiin paikallista kulttuuriperinötä, tehtiin ympäristötutkimuksia ja purettiin patoaltaan alle jääviä arkeologisia jäänteitä.[5]
Çambel toimi vuodesta 1960 vuoteen 1984 Istanbulin yliopiston esihistorian laitoksen johtajana. Hän jäi eläkkeelle 1984.[6]
Yksityiselämä muokkaa
Çambel tapasi paluumatkallaan olympiakisoista kommunistisen runoilijan Nail Çakırhanin, josta tuli myöhemmin tunnettu arkkitehti.[2] He menivät naimisiin vuonna 1939.[1] Häät pidettiin salassa, sillä Çambelin perhe ei hyväksynyt marxilaisia ajatuksia omannutta Çakırhania.[2] Çambel ja Çakırhan olivat naimisissa Çakırhanin kuolemaan 2008 asti. Heillä ei ollut lapsia, koska he olivat päättäneet panostaa uriinsa.[7]
Lähteet muokkaa
- Özdogăn, Mehmet: In Memoriam: Halet Çambel (1916–2014). Paléorient, 2014, 40. vsk, nro 1, s. 9–11. Persée. Viitattu 10.5.2018.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e Özdogăn, s. 9.
- ↑ a b c d e f g h Halet Çambel - obituary The Telegraph. 23.1.2014. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 10.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Bozyap, Aylin: Pioneering Olympian Halet Cambel, who snubbed Hitler BBC Sport. 12.8.2002. BBC. Viitattu 10.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Halet Çambel Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Arkistoitu 18.4.2020. Viitattu 21.7.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Özdogăn, s. 10–11.
- ↑ Who is Halet Çambel? Boğaziçi University Archive and Documentation Center. Viitattu 10.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Dalton, Rex: An archaeologist digs through her life Nature. 7.7.2010. Macmillan Publishers Limited. Viitattu 10.5.2018. (englanniksi)