Haastattelu
Haastattelu on ihmisen puhuttamista kysymyksiä esittämällä, varsinkin tarkoituksena saada häneltä joukkoviestimissä julkaistavaa tietoa tai lausunto, tai tutkimustarkoituksessa.[1]
Haastattelututkimus muokkaa
Haastattelu on laajalti käytetty menetelmä humanististen tieteiden ja yhteiskuntatieteiden tutkimusaineiston keräämisessä. Tutkimushaastatteluissa voidaan rakenteellisesti erottaa ainakin kaksi perustyyppiä: lomakehaastattelu eli ns. strukturoitu haastattelu ja teemahaastattelu. Lomakehaastattelussa haastattelija esittää haastateltavalle kysymyksiä valmiiksi luodusta (strukturoidusta) kysymysluettelosta; teemahaastattelu taas etenee vapaamuotoisemmin, haastattelijan määrittelemien aihepiirien eli teemojen pohjalta. Syvähaastattelussa korostuu haastattelijan ammattitaito, vuorovaikutusosaaminen ja aihepiirin tuntemus, koska haastattelun eteneminen määräytyy haastattelijan ja haastateltavan dialogissa ilman voimakkaasti ohjaavaa kaavaa.
Historiantutkimuksessa haastatteluilla voidaan kerätä katoavaa muistitietoa tallennettavaan muotoon (esimerkiksi äänitteeksi tai kirjalliseksi asiakirjaksi).
Työpaikkahaastattelu muokkaa
Työpaikkahaastattelussa selvitetään työtä hakevan henkilön soveltuvuutta ja motivaatiota kyseiseen työtehtävään. Työpaikkahaastattelussa sekä työnantaja että työntekijä kertovat itsestään. Työnantaja kertoo yrityksestä ja työtehtävästä. Työnhakija kertoo omista valmiuksistaan, toiveistaan ja motivaatiostaan sekä tulevaisuudensuunnitelmistaan.
Mielipidetiedustelut muokkaa
Haastattelu on yksi mielipidetiedustelujen menetelmistä. Mielipidetiedusteluja teettävät esimerkiksi yritykset. Myös tiedotusvälineet tilaavat usein mielipideselvityksiä ajankohtaisista kysymyksistä, kuten lähestyvistä vaaleista, ja julkaisevat tulokset näyttävästi uutisina.
Haastattelu toimitustyössä muokkaa
Haastattelu kuuluu journalistisen työskentelyn perusmenetelmiin. Haastattelua käytetään useilla tavoilla. Henkilöhaastattelu luo kuvaa haastatellun persoonasta. Asiahaastattelun aiheena on tietty aihe tai tilanne. Uutishaastattelussa tiedustellaan haastateltavalta uutisen aiheeseen liittyviä ajankohtaisia tai taustatietoja tai mielipiteitä. Ristiriitahaastattelu on tasapuolisuuteen pyrkivä asiahaastattelu, joka pyrkii valottamaan kiistanalaista aihetta useasta eri näkökulmasta. Kiertokysely, esimerkiksi ”katugallup” ohikulkijoita pysäytellen, on usein pikemminkin viihteellinen kuin kovin informatiivinen keino valottaa erilaisia käsityksiä aiheesta. Viihdehaastattelu pyrkii välittämään tunnelmia ja mielialoja ja pikemminkin viihdyttämään kuin informoimaan yleisöä.[2] Taustahaastattelussa toimittaja hankkii tietoja jutun pohjaksi, mutta haastateltavan nimeä ja hänen repliikkejään ei välttämättä mainita jutun yhteydessä.
Yleisradion kärjekäs konkaritoimittaja Hannu Taanila kritisoi 1970-luvulla eri asiantuntijoiden haastatteluja mediassa yllätyksettömiksi ja melkein kuin ennalta sovituksi peliksi, jossa ”haastattelijan pitää esittää oikeat kysymykset oikeisiin vastauksiin, jotka haastateltavalla ovat aina valmiina. Niin saadaan ääni- tai kuvanauhaa, jonka ainoa informaatio on siinä, että maailma on ennallaan”. Hänestä hyvän henkilöhaastattelun ensimmäinen edellytys on luopua yhteiskunnan virallisesta tiedottamisen kielestä, jollaista kukaan ei ihmisten välisessä suullisessa kanssakäymisessä muuten puhuisi. Tärkeää Taanilasta on rikkoa haastateltavan rooli: ”Häntä ei saa päästää siksi mitä hän esittää tai mitä hänet yleensä pannaan esittämään.” Kysymykset pitäisi esittää lapsen tavoin, viattomasti ja yksinkertaisesti: miksi, mitä se tarkoittaa jne.[3] Tottumatonta haastateltavaa ei kuitenkaan pidä pelästyttää vaan rohkaista ja auttaa tuomaan sanottavansa esiin. Vaikka henkilö olisi suullisessa viestinnässään muuten sujuva, haastattelu mikrofoneineen ja muistilehtiöineen, ehkä kameroineenkin, on melko luonnoton ja harvinainen tilanne melkein kenelle tahansa.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ haastatella. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ Pakkanen, Leena: ”Haastattelun kieli”, Elävää suomea. Yleisradion kieliopas, s. 52–53. Toim. Seppo Kahila. Gummerus, 1979. ISBN 951-20-1747-4.
- ↑ Taanila, Hannu: ”’Arkkipiispa Mikko Juva, uskotko sinä Jumalaan?’ eli subjektiivisia ajatuksia henkilöhaastattelusta”, Yleisradion vuosikirja 1.6.1977 - 31.5.1978, s. 10–16. Yleisradio, 1978.
- ↑ Paasikangas, Johanna: Vieraskynä: Ikuisella tutkimusmatkalla Fokus Media. Viitattu 29.3.2024.
Kirjallisuutta muokkaa
- Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena: Teemahaastattelu. 4. painos (7. painos 1995). Helsinki: Yliopistopaino, 1988. ISBN 951-570-030-2.
- Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena: Tutkimushaastattelu: Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 2008. ISBN 978-952-495-073-2.
- Ruusuvuori, Johanna & Tiittula, Liisa (toim.): Haastattelu: Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-169-0.
- Ruusuvuori, Johanna & Nikander, Pirjo & Hyvärinen, Matti (toim.): Haastattelun analyysi. Tampere: Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-309-8.