HMS Invincible (1907)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Invincible-luokan taisteluristeilijästä. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Invincible oli Britannian kuninkaallisen laivaston Invincible-luokan taisteluristeilijä.

HMS Invincible
HMS Invincible
HMS Invincible
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Sir W. G. Armstrong Whitworth & Company, Tyneside
Kölinlasku 2. huhtikuuta 1906
Laskettu vesille 13. huhtikuuta 1907
Palveluskäyttöön 20. maaliskuuta 1909
Palveluskäytöstä 1916
Loppuvaihe upposi Skagerrakin taistelussa 31. toukokuuta 1916
Tekniset tiedot
Uppouma 17 526 t
Pituus 173 m
Leveys 23,9 m
Syväys 7,6 m
Koneteho 41 000 shp
Nopeus 25,5 solmua
Miehistöä 784 – 1 000
Aseistus 8 × BL 12" (304,8 mm) Mk X (4 x 2) -tykkiä
16 × QF 4" (101,6 mm) Mk III -tykkiä
7 × Maxim-konekivääriä
5 × 18" torpedoputki

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin W. G. Armstrong, Whitworth & Co. telakalta Tynesidestä, missä köli laskettiin 2. huhtikuuta 1906. Alus laskettiin vesille 13. huhtikuuta 1907 ja otettiin palvelukseen 20. maaliskuuta 1909.

PalvelusMuokkaa

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kotilaivaston 1. risteilijäviirikköön. Vuonna 1913 alus liitettiin 1. taisteluristeilijäviirikköön, mistä se elokuussa lähetettiin loppu vuodeksi Välimerelle.[1]

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Invincible oli itärannikolla ja otti 28. elokuuta 1914 osaa Helgolandin taisteluun. Marraskuussa alus lähetettiin yhdessä sisaraluksensa HMS Inflexiblen kanssa Etelä-Atlantille, jossa ne ottivat 8. joulukuuta osaa Falklandsaarten taisteluun. Taistelussa Invincible ampui kaikkiaan 513 laukausta 12" pääaseillaan. Taisteluristeilijät palasivat toukokuussa 1915 kotivesille ja liitettiin osaksi Suurta Laivastoa (engl. Grand Fleet).[1]

Invincible oli mukana Skagerrakin taistelussa 1916 3. taisteluristeilijäviirikön lippulaivana (kontra-amiraali H. L. A. Hood). Alus joutui tykistötaisteluun SMS Lützowin kanssa. Pitkällisen laukaustenvaihdon päätteeksi Lützow ampui sarjan pääaseillaan osuen Q-torniin ja murskaten sen katon. Osuman seurauksena aluksen ammusten ajopanokset räjähtivät katkaisten aluksen. Aluksen upotessa 1 021 hengen miehistöstä ainoastaan kuusi miestä pelastui.[1] Pelastuneet olivat:

  • komentaja Hubert Edward Dannreuther, RN (1880–1977)
  • luutnantti Cecil. S. Sandford, RN
  • pursimies P. T. I. Thompson
  • aliupseeri Walter Maclean Pratt
  • merimies Ernest George Dandridge
  • merijalkaväen sotilas Bryan Gasson, RMA (?–1980)

Invincible oli kuitenkin saanut lukuisia osumia vastustajaansa, joista kaksi oli osunut vesilinjan alle. Lützow oli vahingoittunut niin pahasti, että se lopulta jouduttiin hylkäämään ja upposi matkalla kotisatamaan.

Sodan jälkeen Invinciblen hylky paikannettiin miinanraivaajalla 55 metrin syvyydestä.

LähteetMuokkaa

  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Coward s. 68

Aiheesta muuallaMuokkaa