HMS Gloucester (62)

Royal Navyn risteilijä
Tämä artikkeli kertoo toisen maailmansodan Gloucester-luokan kevyestä risteilijästä. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Gloucester (viirinumero 62) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Gloucester-luokan kevyt risteilijä.

HMS Gloucester (62)
HMS Gloucester 1939
HMS Gloucester 1939
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Devonportin telakka
Kölinlasku 22. syyskuuta 1936
Laskettu vesille 19. lokakuuta 1937
Palveluskäyttöön 31. tammikuuta 1939
Loppuvaihe uponnut 22. toukokuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma 9 400 t (standardi)
11 650 t (kuormattu)
Pituus 180,28 m
Leveys 19 m
Syväys 6,27 m
Koneteho 82 000 shp
Nopeus 32,3 solmua
Miehistöä 850
Aseistus
Aseistus 4 × kolmiputkista BL 6" (152 mm) Mk XXIII -tykkiä
4 × kaksiputkista QF 4" (102 mm) Mk XVI -ilmatorjuntatykkiä
4 × 3 naulan kunnialaukaustykkiä
2 × neliputkista QF 2 naulan Mk VIII -ilmatorjuntatykkiä
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk III -ilmatorjuntakonekivääriä
6 × 21" (533 mm) torpedoputkea

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin Devonportin telakalla, missä köli laskettiin 22. helmikuuta 1936. Alus laskettiin vesille 19. lokakuuta 1937 ja valmistui 31. tammikuuta 1939.

PalvelusMuokkaa

Valmistuttuaan Gloucester määrättiin Itä-Intian vesille, jossa se oli 4. risteilijäviirikön lippulaivana toisen maailmansodan alkamiseen. Sodan sytyttyä alus siirrettiin Intian Valtamerelle ja joulukuussa Simonstowniin Etelä-Afrikkaan Force I:hin, jonka tehtävänä oli estää saksalaisten kaapparien toiminta. Tässä tehtävässä ei aluksella ollut taistelutoimintaa.[1]

VälimeriMuokkaa

Toukokuussa 1940 alus liitettiin 7. risteilijäviirikköön vara-amiraali Andrew Cunninghamin Välimeren laivastoon. Se suojasi 28. kesäkuuta Maltan saattuetta, kun se sai käskyn osallistua kolmesta italialaisesta hävittäjästä kootun huoltosaattueen pysäyttämiseen (Espero-saattue).

Aleksandriasta Maltalle matkaavaa saattuetta suojatessaan alus joutui 7. heinäkuuta Italian ilmavoimien pommikoneiden hyökkäykseen. Aluksen komentosiltaan osui, jolloin aluksella kaatuivat kapteeni F. R. Garside (CBE), komentaja J. R. D'Aeth, komentajakapteenit Churchill ja Lindsay sekä 14 muuta miehistönjäsentä. Vaurioiden vuoksi alusta ei enää kyetty ohjaamaan sillalta ja aluksen ohjattavuus palasi vasta, kun komentajakapteeni Reginald P. Tanner otti käyttöön perän ruorihuoneen. Alus kuitenkin kykeni pysymään saattueen mukana ja osallistui 9. heinäkuuta Calabrian taisteluun, jonka jälkeen osasto liittyi Maltalla olleisiin saattueisiin ja palasi 13. heinäkuuta Aleksandriaan. Välimerellä alus osallistui myös operaatioihin itäisellä Välimerellä sekä Aegean merellä vuoden 1940 loppuun mennessä.

Operaatio Excessiin kuuluvien Maltan saattueita suojatessaan 11. tammikuuta 1941 alukseen osui pommi, joka ei kuitenkaan räjähtänyt. Maaliskuussa alus osallistui Matapanin taisteluun ja Afrikan rannikon kohteiden tulittamiseen useita kertoja huhtikuussa. Alukseen osui uudelleen lentopommi Maltalla 30. huhtikuuta, mutta vauriot eivät olleet pahoja.[1]

 
HMS Gloucester uppoaa 22. toukokuuta 1941

Gloucester osallistui Kreetan taisteluun. Ollessaan HMS Fijin kanssa suorittamassa tehtävää alus joutui 22. toukokuuta 1941 ilmahyökkäykseen. kun Saksan ilmavoimien syöksypommitusrykmentti 2:n (St.G 2) Junkers Ju-87B Stukat sekä I ja II/LG 1:n (Kevyt lentorykmentti) Junkers Ju-88 koneet Elefsínan kentältä hyökkäsivät.[2] Pommituksessa siihen osui neljä pommia ja kolme pommia osui aluksen lähistölle. Alus jouduttiin hylkäämään ja se upposi pian sen jälkeen.[1] Aluksen upotessa hukkui 722 miestä 807 hengen miehistöstä.

LähteetMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Gloucester (62).
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Antony, L. Kay & Smith, J. R.: German Aircraft of the Second World War (including Helicopters and Missiles). Espanja: Putnam, 2002. ISBN 0-85177-920-4. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Whitley s. 109
  2. Kay ja Smith s. 193 ja 202