HMS Affray
HMS Affray (viirinumerot P421 ja S20) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amphion-luokan sukellusvene toisen maailmansodan jälkeen. Alus haaksirikkoutui 16. huhtikuuta 1951, jolloin 75 miehistön jäsentä hukkui. Se on viimeisin merellä tuhoutunut Kuninkaallisen laivaston sukellusvene.
| HMS Affray | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Cammell Laird, Birkenhead |
| Kölinlasku | 16. tammikuuta 1944 |
| Laskettu vesille | 12. huhtikuuta 1944 |
| Palveluskäyttöön | 25. marraskuuta 1945 |
| Poistui palveluskäytöstä | haaksirikkoutunut 16. huhtikuuta 1951 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 385 t (pinnalla) 1 620 t (sukelluksissa) |
| Pituus | 85,88 m |
| Leveys | 6,86 m |
| Syväys | 5,2 m |
| Koneteho |
4 300 hv (dieselmoottori) 1 250 hv (sähkömoottori) |
| Nopeus |
18,5 solmua (pinnalla) 8 solmua (sukelluksissa) |
| Miehistöä | 61 (6 upseeria ja 55 miehistönjäsentä) |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 x QF 4"/L40 Mk XXII -tykki 3 x .303 konekivääriä 1 x Oerlikon 20 mm 10 x 21" (533 mm) torpedoputkea 26 x miinaa |
Valmistus muokkaa
- Pääartikkeli: Amphion-luokka (sukellusvene)
Alus tilattiin 7. huhtikuuta 1943 Cammell Lairdilta Birkenheadistä, missä köli laskettiin 16. tammikuuta 1944. Alus laskettiin vesille 12. huhtikuuta ja valmistui 25. marraskuuta 1945.[1] Se oli sisaraluksineen maailman parhaimmistoa ja osa sen ratkaisuista oli kopioitu haltuunsaaduista Saksan laivaston sukellusveneistä. Aluksen kokonaan hitsattu runko- ja elementtiratkaisut olivat aikanaan ainutlaatuisia.[2]
Alus oli suunniteltu palvelemaan Tyynellämerellä, joten sen varusteisiin kuului muun muassa kaksi suurta ilmastointilaitetta ja kylmäkoneita. Aluksen majoitustilat oli sijoitettu mahdollisimman etäälle konehuoneista. Sen aseistuksena oli kymmenen torpedoputkea.[3]
Palvelus muokkaa
Alus tukeutui 3. sukellusvenelaivueen emälaiva HMS Montclareen Rothesayssä ennen liittymistään sisaraluksiinsa HMS Amphioniin, HMS Astuteen, HMS Aurigaan, HMS Aurochsiin ja niiden emälaivaan HMS Adamantiin Brittiläisessä Tyynenmeren laivastossa. Seuraavat neljä vuotta alus kiersi kaikkialla maailmassa ja vieraili muun muassa Australiassa, Singaporessa, Japanissa, Marokossa, Etelä-Afrikassa, Pearl Harborissa ja Bergenissä.
Alus siirrettiin reserviin 5. sukellusvenelaivueeseen 11. maaliskuuta 1949, jolloin se otettiin telakalle modernisoitavaksi. Telakalla alukselle asennettiin snorkkeli, joka mahdollisti dieselmoottorin käyttämisen sekä akkujen lataamisen pinnan alla. Joulukuussa alus lähetettiin Välimerelle. Se teki matkalla syväsukelluksen, jolloin sen runko alkoi vuotaa ja alukselta pääsi öljyä mereen.
Alus siirrettiin tammikuussa 1951 Portsmouthiin reserviryhmä G:hen. Se palautettiin palvelukseen maaliskuussa, jolloin sen päälliköksi nimettiin John Blackburn, joka sai tehtäväkseen operationaalisen valmiuden palauttamisen.
Affray osallistui 16. huhtikuuta Spring Train -harjoitukseen vajaalla miehistöllä, mutta aluksella oli lisäksi merijalkaväenosasto, teknistä henkilöstöä ja kadettikurssin oppilaita. Aluksen päällikön ohjeet olivat epätavallisen väljät, ja niiden mukaan aluksen tuli laskea maihin merijalkaväenosasto Englannin lounaisrannikolla. Aluksen päällikkö ilmoitti valinneensa paikaksi Cornwallin rannikon, jonne alus laskisi ja lähtisi pimeällä.
Harjoituksen oli tarkoitus jatkua, vaikka alus palasi kotisatamaansa 23. huhtikuuta akuissa havaitun vuodon korjaamiseksi. Alus lähti iltapäivällä merelle ja ilmoittautui normaalisti illalla ennen sukellusta. Se ei lähettänyt uutta viestiä seuraavana aamuna, jolloin se ilmoitettiin kadonneeksi. Etsinnät aloitettiin välittömästi.
Etsintää vaikeutti alueella olleiden hylkyjen suuri määrä. Etsinnän aikana paikallistettiin kaikkiaan 161 hylkyä. Etsintäalus HMS Loch Insh sai 14. kesäkuuta Hurdin syvänteen lähellä kaikuluotainhavainnon. Vedenalaisen kameran avulla todettiin aluksen todella löytyneen. Hylky oli 86 metrin syvyydessä 27 kilometriä luoteeseen Alderneystä eli paljon lähempänä Ranskaa kuin Englantia.
Hylyssä ei havaittu merkkejä törmäyksestä ja aluksen todettiin olleen haaksirikkoutuessaan periskooppisyvyydessä. Snorkkelin todettiin kuitenkin irronneen. Asejärjestelmien ja kannen luukut olivat suljettuina ja molemmat hätäpoijut paikallaan, eli oli ilmeistä, ettei alukselta oltu yritetty pelastautua.
Lähteet muokkaa
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
- Akermann, Paul: Encyclopaedia of British Submarines 1901–1955. Penzance, Cornwall: Periscope Publishing, 2002. ISBN 1-904381-05-7. (englanniksi)