Avaa päävalikko

HMS Affray (viirinumerot P421 ja S20) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Amphion-luokan sukellusvene, joka palveli toisen maailmansodan jälkeen. Alus haaksirikkoutui 16. huhtikuuta 1951 ja sen mukana hukkui 75 miehistön jäsentä. Se on viimeisin merellä tuhoutunut Kuninkaallisen laivaston sukellusvene.

HMS Affray
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cammell Laird, Birkenhead
Kölinlasku 16. tammikuuta 1944
Laskettu vesille 12. huhtikuuta 1944
Palveluskäyttöön 25. marraskuuta 1945
Palveluskäytöstä haaksirikkoutunut 16. huhtikuuta 1951
Tekniset tiedot
Uppouma 1385 t (pinnalla)
1620 t (sukelluksissa)
Pituus 85,88 m
Leveys 6,86 m
Syväys 5,2 m
Koneteho 4300 hv (dieselmoottori)
1250 hv (sähkömoottori)
Nopeus 18,5 solmua (pinnalla)
8 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 61 (6 upseeria ja 55 miehistönjäsentä)
Aseistus 1 x QF 4"/L40 Mk XXII -tykki
3 x .303 konekivääriä
1 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykki
10 x 21" (533 mm) torpedoputkea
26 x miinaa

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin 7. huhtikuuta 1943 Cammell Lairdilta Birkenheadistä. Sen köli laskettiin 16. tammikuuta 1944 ja alus laskettiin vesille 12. huhtikuuta. Alus valmistui 25. marraskuuta 1945.[1] Se oli sisaraluksineen maailmanparhaimmistoa ja osa sen ratkaisuista oli kopioitu haltuunsaaduista Saksan laivaston sukellusveneistä. Aluksen kokonaan hitsattu runko- ja elementtiratkaisut olivat ainutlaatuisia aikanaan.[2]

Alus oli suunniteltu palvelemaan Tyynellämerellä, ja sen varusteisiin kuului muun muassa kaksi suurta ilmastointilaitetta ja kylmäkoneita. Aluksen majoitustilat oli sijoitettu mahdollisimman etäälle konehuoneista. Sen aseistuksena oli kymmenen torpedoputkea.[3]

PalvelusMuokkaa

Alus tukeutui 3. sukellusvenelaivueen emälaiva HMS Montclareen Rothesayssä ennen liittymistään sisaraluksiinsa HMS Amphioniin, HMS Astuteen, HMS Aurigaan, HMS Aurochsiin ja niiden emälaivaan HMS Adamantiin Brittiläisessä Tyynenmeren laivastossa. Seuraavat neljä vuotta alus kiersi kaikkialla maailmassa ja vieraili muun muassa Australiassa, Singaporessa, Japanissa, Marokossa, Etelä-Afrikassa, Pearl Harborissa ja Bergenissä.

HMS Affray siirrettiin reserviin 5. sukellusvenelaivueeseen 11. maaliskuuta 1949, jolloin se otettiin telakalle modernisoitavaksi. Telakalla alukselle asennettiin snorkkeli, joka mahdollisti dieselmoottorin käyttämisen sekä akkujen lataamisen pinnan alla. Joulukuussa alus lähetettiin Välimerelle. Se teki matkalla syväsukelluksen, jolloin sen runko alkoi vuotaa ja alukselta pääsi öljyä mereen.

Alus siirrettiin tammikuussa 1951 Portsmouthiin reserviryhmä G:hen. Se palasi palvelukseen maaliskuussa, jolloin sen päälliköksi nimettiin John Blackburn, joka sai tehtäväkseen operationaalisen valmiuden palauttamisen.

HMS Affray osallistui 16. huhtikuuta Spring Train -harjoitukseen vajaalla miehistöllä, mutta aluksella oli lisäksi merijalkaväenosasto, teknistä henkilöstöä ja kadettikurssin oppilaita. Aluksen päällikön ohjeet olivat epätavallisen väljät, ja niiden mukaan aluksen tuli laskea maihin merijalkaväenosasto Englannin lounaisrannikolla. Aluksen päällikkö ilmoitti valinneensa paikaksi Cornwallin rannikon, jonne alus laskisi ja lähtisi pimeällä.

Harjoituksen oli tarkoitus jatkua, vaikka alus palasi kotisatamaansa 23. huhtikuuta akuissa havaitun vuodon korjaamiseksi. HMS Affray lähti iltapäivällä merelle ja ilmoittautui normaalisti illalla ennen sukellusta. Alus ei lähettänyt uutta viestiä seuraavana aamuna, jolloin se ilmoitettiin kadonneeksi. Etsinnät aloitettiin välittömästi.

Etsintää vaikeutti alueella olleiden hylkyjen suuri määrä. Etsinnän aikana paikallistettiin kaikkiaan 161 hylkyä. Etsintäalus HMS Loch Insh sai 14. kesäkuuta Hurdin syvänteen lähellä kaikuluotainhavainnon. Vedenalaisen kameran avulla todettiin aluksen todella löytyneen. Hylky oli 86 metrin syvyydessä 27 kilometriä luoteeseen Alderneystä eli paljon lähempänä Ranskaa kuin Englantia.

Hylyssä ei havaittu merkkejä törmäyksestä ja aluksen todettiin olleen haaksirikkoutuessaan periskooppisyvyydessä. Snorkkelin todettiin kuitenkin irronneen. Asejärjestelmien ja kannen luukut olivat suljettuina ja molemmat hätäpoijut paikallaan, eli oli ilmeistä, ettei alukselta oltu yritetty pelastautua.

LähteetMuokkaa

  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
  • Akermann, Paul: Encyclopaedia of British Submarines 1901–1955. Penzance, Cornwall: Periscope Publishing, 2002. ISBN 1-904381-05-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Gardiner, Robert s. 54
  2. Akermann, Paul s. 421-423
  3. Akermann, Paul s. 422-423