HMAS Canberra (D33)

Tämä artikkeli kertoo Australian kuninkaallisen laivaston County-luokan raskaasta risteilijästä. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMAS Canberra (viirinumero D33) oli Australian kuninkaallisen laivaston Kent-luokan raskas risteilijä toisessa maailmansodassa.

HMAS Canberra
HMAS Canberra vuonna 1942.
HMAS Canberra vuonna 1942.
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Brown and Company, Clydebank
Kölinlasku 9. syyskuuta 1925
Laskettu vesille 31. toukokuuta 1927
Palveluskäyttöön 9. heinäkuuta 1928
Poistui palveluskäytöstä upotettu 9. elokuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 9 850 t (standardi)
13 450 t (kuormattu)
Pituus 192 m
Leveys 20,8 m
Syväys 4,9 m
Koneteho 80 000 shp
Nopeus 31,5 solmua
Miehistöä 679
710 (lippulaivana)
Aseistus
Aseistus 8 × BL 8″ (203 mm) Mk VIII -tykkiä kaksoistykkitorneissa
4 × QF 4″ (102 mm) Mk V -ilmatorjuntatykkiä
2 × neliputkista 2 naulan ilmatorjuntatykkiä
4 × 3 naulan tykkiä
8 × 21″ (533 mm) torpedoputkea

Valmistus muokkaa

Alus tilattiin Clydebankistä John Brown and Companyltä, missä köli laskettiin 9. syyskuuta 1925. Alus laskettiin vesille 31. toukokuuta 1927 kumminaan prinsessa Mary ja otettiin palvelukseen 9. heinäkuuta 1928 ensimmäisenä päällikkönään George L. Massey.

Palvelus muokkaa

Palvelukseenoton jälkeen alus viipyi viisi kuukautta koulutettavana Britteinsaarilla. Alus saapui 25. tammikuuta 1929 ensimmäisen kerran Australiaan Fremantleen, minkä jälkeen se viipyi kotivesillään aina syyskuuhun 1931.[1]

Syyskuussa 1931 alus aloitti laivastovierailun Uuteen-Kaledoniaan ja Fidžille ja vuosina 1932 ja 1937 se vieraili Kiinassa sekä Uudessa-Seelannissa kolmesti. Alus saattoi 1934 HMS Sussexia Gloucesterin herttuan, prinssi Henryn Australian vierailulla.[1]

Toisen maailmansodan alun Canberra suojasi saattueita kotivesillä sekä Tasmaninmerellä. Alus osallistui vuonna 1940 tuloksetta Saksan laivaston risteilijä Admiral Graf Speen sekä sen tukilaiva Pinguinin etsintään. Alus osallistui alkuvuodesta 1941 tuloksettomaan taskutaistelulaiva Admiral Scheerin etsintään. Alus pysäytti HMNZS Leanderin kanssa Saksan laivaston tukilaiva Coburgin sekä entisen norjalaisen tankkerin Ketty Brovigin, jonka kaappari Atlantis oli vallannut kuukautta aiemmin. Vuoden 1941 lopun se suojasi Intian valtamerellä saattueita.[1]

Alus siirrettiin 7. helmikuuta 1942 huollettavaksi telakalle Sydneyyn. Alus oli telakalla ollessaan epäonnistuneen Japanin laivaston tekemän minisukellusvenehyökkäyksen kohteena. Palvelukseen palattuaan se liitettiin toukokuun puolessavälissä TF 44:ään, jonka mukana se rynnäköi kesäkuussa Korallimerelle yhdessä Yhdysvaltain laivaston risteilijöiden USS Chicagon ja USS Salt Lake Cityn kanssa. Alus oli heinäkuussa jonkin aikaa sijoitettuna Wellingtoniin ennen liittymistään operaatio Watchoveriin Salomonsaarilla.[2]

Alus valvoi maihinnousualusten esiintymistä 7.–8. elokuuta Tulagilla, mutta ei kohdannut vastarintaa. Alus oli varhain 9. elokuuta partioimassa osana liittoutuneiden maihinnousua Guadalcanalille sekä Tulagille, kun se kohtasi useita Japanin laivaston risteilijöitä.[3]

 
Vaurioitunut Canberra.

Alus vastaanotti Savon saaren taistelun avauslaukaukset, kun siihen osui muutamassa minuutissa kaksi torpedoa sekä yli 20 kahdeksan tuuman kranaattia. Osumien seurauksena alus menetti tehonsa ja kallistui voimakkaasti. Aluksen eloonjääneet siirrettiin Yhdysvaltain laivaston hävittäjille USS Patterson ja USS Blue. Yhdysvaltain laivaston kontra-amiraali Richmond Kelly Turner antoi käskyn, jonka mukaan aluksen oli kyettävä aamuun mennessä seuraamaan osastoa tai se tulisi upottaa. USS Ellet ja USS Selfridge upottivat aluksen tykein ja laukaisemalla useita torpedoita. Aluksella sai surmansa 193 miehistönjäsentä mukaan lukien aluksen päällikkö Frank Getting.[3]

Lähteet muokkaa

  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c Whitley 1996, s. 17.
  2. Whitley 1996, s. 17–18.
  3. a b Whitley 1996, s. 18.

Aiheesta muualla muokkaa