Håkan Wahren

suomalainen jääkärieversti
Håkan August Wahren

Håkan August Wahren[1] (22. helmikuuta 1895 Urjala28. toukokuuta 1969) oli suomalainen jääkärieversti ja toimitusjohtaja. Hänen vanhempansa olivat agronomi Axel Wahren ja Sigrid Wasastjerna. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Saga von Konowin kanssa.[2][3]

OpinnotMuokkaa

Wahren kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1913 ja kirjoittautui Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysismatemaattisella osastolla vuosina 1914–1915. Sotakorkeakoulun komentajakurssin hän suoritti vuosina 1929–1930 ja Sotakorkeakoulun yleisen osaston toisen vuosikurssin vuosina 1932–1933.[2][3]

JääkäriaikaMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania.

Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 17. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahden ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän osallistui Libaussa vuonna 1917 järjestetylle sotakoulun B-kurssille.[2][3]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Wahren saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) luutnantiksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 1. jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, jonka riveissä otti osaa sisällissodassa taisteluihin Lempäälässä, Säiniöllä ja Viipurissa, missä hän lopulta haavoittui pahasti 28. huhtikuuta 1918.[2][3]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Sisällissodan jälkeen Wahren määrättiin komppanianpäälliköksi 19. elokuuta 1918 Suomen valkoisen kaartin 9. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 1. kesäkuuta 1919 toimistoupseeriksi Sotaministeriön henkilöasiainosastolle ja edelleen 15. kesäkuuta 1919 Ylipäällikön esikunnan henkilöasiaintoimistoon. Hänet nimitettiin 17. syyskuuta 1919 Tasavallan presidentin sota-asiainkanslian 2. osaston päälliköksi, josta hänet siirrettiin itsenäisyyspäivänä vuonna 1924 Keski-Suomen rykmenttiin ja edelleen 21. tammikuuta 1925 Porin rykmenttiin talouspäälliköksi ja 10. huhtikuuta 1926 alkaen 2. pataljoonan komentajaksi, mistä hänet siirrettiin edelleen 29. kesäkuuta 1928 alkaen 1 pataljoonan komentajaksi. Kyseisen rykmentin rykmentinkomentajan apulaiseksi hänet määrättiin 8. lokakuuta 1930 ja siirrettiin 1. heinäkuuta 1934 Yleisesikunnan sekä 1. tammikuuta 1938 Puolustusministeriön henkilöasiaintoimiston päälliköksi. Viransijaisuuksia hänellä on ollut Turun varuskunnan komendantin tehtävät vuosina 1925–1926 ja Porin rykmentin komentajan tehtävät lyhyinä jaksoina vuosina 1930–1932.[2][3]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Talvi- ja jatkosodan aikana Wahren toimi toimistopäällikkönä Päämajan komento-osastolla. Hän erosi armeijasta vakinaisesta palveluksesta vuonna 1945, ja hänet pidätettiin asekätkentäjutussa vuonna 1946. Upseeriuran jälkeen hän toimi Sigrid Juseliuksen säätiön toimitusjohtajana vuoteen 1965. Hänet on haudattu Helsingin kaartin hautausmaalle.[3]

LuottamustehtävätMuokkaa

Hän toimi virkaikäkomitean sihteerinä vuonna 1924 ja Upseerien ampumayhdistyksen johtokunnan jäsenenä ja rahastonhoitajana vuosina 1921–1924 sekä 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen varajäsenenä vuonna 1928.[2][3]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. Finlands ridderskaps och adels kalender, 1956, sivut 508–510
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  3. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975