Avaa päävalikko

Gustaf Ignatius

suomalainen poliitikko
Maaherra Ignatius pitämässä Kotitalousnäyttelyn avajaispuhetta 1934

Gustaf Ignatius (8. kesäkuuta 1873 Helsinki21. joulukuuta 1949 Helsinki) oli sisäasiainministeri Kallion II hallituksessa 1925–1926, edustaen Kokoomusta. Elämäntyönsä hän suoritti Kuopion läänin maaherrana.

LapsuudenkotiMuokkaa

Ignatiuksen vanhemmat olivat suomenmielinen senaattori, tilastollisen päätoimiston johtaja Karl Emil Ferdinand Ignatius (1837-1909) ja Amanda Kristina Bergman (1841-1921). Isä oli ollut mukana perustamassa Uusi Suometar -lehteä. Aviopari sai kaikkiaan kymmenen lasta. Katri Bergholm kirjoitti lapsuudenkodista kaksi muistelmateosta.

Toiminta VaasassaMuokkaa

Ignatius suoritti oikeus- ja ylemmän hallintotutkinnon 1896, toimi sitten asianajajana Vaasassa 1899-1908 ja palveli ylimääräisenä virkamiehenä Vaasan hovioikeudessa, mutta kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov erotti hänet virasta 1904. Hovioikeuden kanslistiksi Ignatius palasi 1907 ja yleni vuoteen 1917 mennessä asessoriksi. Vaasan ajastaan Gustaf julkaisi muistelmat Eino Suonlahden teoksessa Muistikuvia II. Vaasassa on osallistui Suomen valkoisen hallituksen toimintaan sen esittelijänä.

Vaasassa Ignatius aloitti myös päiväkirjansa, jonka alkuperäisversio on Kansalliskirjastossa. Muistiinpanoista, johon hän kirjoitti esipuheen mutta jotka jäivät hänen eläessään julkaisematta, toimittaja Heikki Ignatius koosti vuonna 2004 yli 700-sivuisen teoksen. Alkulauseessa hän kuvaa pettymyksentuntemuksiaan eläkkeelle joutumisen jälkeen ja pieneksi mainitemansa eläkkeen vuoksi taloudellista tiukkuutta, joka vaati vielä työn hankkimista. Työ kuitenkin loppui kun sota loppui, jolloin hän alkoi kirjoittaa muistelmia, joiden uskoi ja toivoi tulevan julkaistuiksi. Käsikirjoitus kattaa vuodet ennen Kuopioon siirtymistä.

Maaherraksi KuopioonMuokkaa

Ignatiuksen ollessa komennuksella Helsingissä senaatin oikeusosastossa jakamassa tuomioita vangittuina oleville punaisille siviilitoimituskunnan päällikkö Arthur Castrén ilmoitti hänelle nimityksestä Kuopion läänin maaherraksi.[1] Maaherran viran hän otti vastaan 12. elokuuta 1918 ja hoiti sitä kunnes jäi eläkkeelle 8. kesäkuuta 1940, jolloin hän palasi kotikaupunkiinsa Helsinkiin.[1]

Kirjallinen toimintaMuokkaa

Lähde:[2]

  • 1928 Poliisi-organisaatio Suomessa, WSOY, Porvoo
  • 1929 Maaseudun yleinen järjestyssääntö siihen kuuluvine liitteineen, Maalaiskuntain Liitto, Helsinki
  • 1937 Lisätietoja Kuopion lääninhallituksen kadonneesta vanhasta arkistosta, Hist. Ark. XLIII
  • 1940 Om det Återuppbyggnadsarbetet ur administrativ synpunkt, Nordisk Administrativet, ss. 103 - 119
  • Lisäksi kirjoittanut artikkeleita hallinnon ja lakitieteen alalta


Lisäksi hän kirjoitti Lakimies-lehteen, tanskalaiseen Juridiska Föreningens Tidskriftiin, Nordisk Kriminal Tidskriftin, Wienissä ilmestyvään Internationale Öffentliche Sicherheitiin ja erinäisiin muihin aikakauskirjoihin ja sanomalehtiin.

KunniamerkitMuokkaa

  • 1918 Vapaussodan muistomitali (Mm.)
  • 3.VII 1918 II luokan Vapaudenristi II (VR II)
  • 15.X 1919 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan II luokan komentajamerkki (K.SVR II)
  • 23.XII 1925 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan komentajamerkki (K.SVR I)
  • 14.V 1932 Suomen Punaisen Ristin hopeinen ansiomitali (SPR hop. Am.)
  • 1932 Yleisen Autoliiton hopeinen ansiolevyke (luovutettiin Kallan tien vihkiäisissä)
  • 24.IV 1933 Suomi-yhtiön kultainen jetongi 25 -vuotisen edustajakauden muistoksi
  • 8.VI 1933 Suojeluskuntain ansioristi (Sk. Ar)
  • 18.XII 1936 virkakuntoisuusmerkki neljänkymmenen vuoden palveluksesta (XL)
  • 13.V 1937 Ruotsin Kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan komentaja Suurristin kanssa (PR suurr.)
  • 5.VI 1940 I luokan Vapaudenristi (VR I)
  • 1940 Suomen Huollon kunniakirja
  • 1940 sodan 1939-1940 muistomitali
  • 23.XII 1940 Suomen väestösuojelun 1. luokan ansiomitali soljen kanssa (Vss.Am I s.k.)
  • 28.IX 1942 Suomen Leijonan ritarikunnan suurristi 26.II 1943 poliisin kullattu ansioristi

PerheMuokkaa

Ignatius vihittiin Vaasassa 31. joulukuuta 1899 Anna Kyllikki Maria Ingmanin kanssa (s, 1879). Heille syntyi neljä lasta. Aune avioitui jalkaväenkenraali Ilmari Armas Eino Martolan kanssa. Katri avioitui lähetystöneuvos Karl Henrik (Heikki) Brotheruksen kanssa.

LähteetMuokkaa

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivut 324-325.
  • Gustaf Ignatius Suomen ministerit. Valtioneuvosto.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Maaherran muistelmat järkäle ajankuvaa. Karjalan maa, 20.1.2005, nro 7.
  2. Ignatius Heikki: Gustaf Ignatius - Muistelmat, s. 10, alkulause. Ignatius Heikki, 2004.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Bergholm Katri: Kultua ja elettyä, Helsinki 1944
  • Bergholm Katri: Paljon toivoa, paljon toteutumista 1900-1910, Helsinki 1946
  • Finne-Poppius-Ignatius: Ignatius-suku, Helsinki 1942
  • Ignatius Heikki: Gustaf Ignatius - Muistelmat, 2004
  • Suonlahti Eino E: Muistikuvia II, 1946

Aiheesta muuallaMuokkaa