Kustaa Horn
Kustaa Horn af Björneborg (ruots. Gustaf Horn, 22. lokakuuta 1592 – 10. toukokuuta 1657) oli suomalaista sukua oleva ruotsalainen marsalkka, valtiomies, kreivi ja vapaaherra. Hänestä tuli valtaneuvos vuonna 1624, sotamarsalkka 1628, Porin kreivi 1651, Liivinmaan kenraalikuvernööri 1652 ja valtakunnanmarsalkka 1653.lähde?
Kustaa Horn oli Kaarle Henrikinpoika Hornin poika. Hän opiskeli nuorena Rostockissa, Jenassa ja Wittenbergissä sodankäyntiä ja täydensi opintojaan vielä Alankomaiden käskynhaltijan Morits Oranialaisen palveluksessa. Palattuaan Ruotsiin hän haavoittui vaikeasti Riian piirityksessä vuonna 1621. Hän johti sotajoukkoja Baltiassa menestyksekkäästi, ja Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf nimitti Hornin kenttämarsalkakseen tämän ollessa vasta 35-vuotias.lähde?
Kolmikymmenvuotisessa sodassa Horn oli Kustaa II Aadolfin lähin mies, ja Hornin taito toi Ruotsille tärkeän voiton Breitenfeldin ensimmäisessä taistelussa 1631.lähde?
Nördlingenin taistelussa 1634 hän komensi Ruotsin armeijaa yhdessä Bernhard Weimarin kanssa. Miehet olivat keskenään hyvin erilaisia luonteita ja tulivat huonosti toimeen. Weimar oli kiivas ja kunnianhimoinen, kun taas Horn oli maltillinen ja vaatimaton. Horn oli tottunut saamaan käskynsä Kustaa II Aadolfilta, jolta perimäänsä ruotsalaista sotataitoa hän pyrki toteuttamaan taistelukentällä. [1] Ruotsi hävisi taistelun, ja Horn joutui baijerilaisten vangiksi ja kahdeksaksi vuodeksi Burghausenin linnaan.[2] Vasta vuonna 1642 hänet vaihdettiin vapaaksi kolmea keisarillista kenraalia vastaan, kun hän lupasi olla taistelematta keisaria vastaan.lähde?
Horn johti Ruotsin Skånessa operoivaa armeijaa Tanskan vastaisessa sodassa vuonna 1644 ja valtasikin koko maakunnan lukuun ottamatta Malmötä ja Kristianstadia. Vuonna 1651 kuningatar Kristiina antoi Hornille Porin kreivikunnan, johon kuului Porin kaupunki sekä yli 350 taloa Ulvilassa, Huittisissa ja Kokemäellä. Kreivikunta peruutettiin 1681.[3] 1653 Hornista tuli Ruotsin valtakunnanmarsalkka ja sotakollegion presidentti. Hän kuoli vuonna 1657 valmistellessaan sotaa Tanskaa vastaan, joka oli liittymässä Pohjan sotaan Ruotsia vastaan.lähde?
Lähteet muokkaa
- Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
Viitteet muokkaa
- ↑ Antila, Olavi & Tetri, Juha E.: Hakkapeliittain jäljillä. Suomalaiset Euroopan sotakentillä, s. 184. Ajatus Kirjat, 2001. ISBN 951-566-075-0..
- ↑ Etälukio (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pieni tietosanakirja