Ngäbet
Ngäbet (myös ngöbet tai guaymít) ovat alkuperäiskansa Panamassa. Ngäbet ovat Panaman alkuperäiskansoista suurin ja vuonna 2010 heitä oli yhteensä 260 058. Pienempi joukko heitä asuu Costa Ricassa. Ngäbet puhuvat ngäberen kieltä ja heitä asuu Panamassa etenkin Ngöbe-Buglén comarcan alueella.
| Ngäbet | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| ngäböt, guaymít | |||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||
| Kielet | ngäbere, espanja | ||||||
| Uskonnot | perinteinen usko, kristinusko | ||||||
Asuinalue ja lukumäärä muokkaa
Ngäbet asuttavat alueita Panaman länsiosissa.[1] Ngäbejä asuu etenkin Ngöbe-Buglén comarcan alueella, joka käsittää osia Veraguasin, Chiriquín ja Bocas del Toron maakunnista. Comarcat Panamassa ovat alueita, joissa maan alkuperäisväestölle on myönnetty erityisoikeuksia liittyen esimerkiksi maan käyttöön ja paikallishallintoon.[2] Pienempi joukko ngäbejä asuu Costa Ricassa, jonne heitä muutti 1940-luvulla.[1]
Vuonna 2010 Panamassa asui 260 058 ngäbeä. Vuonna 2000 vastaava lukema oli 169 130. Ngäbet ovat Panaman alkuperäiskansoista suurin ja vuonna 2010 he muodostivat alkuperäiskansoista 62,3 %.[3]
Historia muokkaa
Ngäbejen historiasta ennen eurooppalaisten saapumista tiedetään vain suhteellisen vähän. Ngäbet ja heidän myöhemmin kadonneet sukulaiskansat asuttivat ennen espanjalaisten saapumista nykyistä laajempaa aluetta Panaman länsiosissa.[1] Kristoffer Kolumbus kohtasi ngäbejä neljännellä matkallaan Amerikkaan.[2] Ngäbeihin lienee sekoittunut myöhemmin myös muita kansoja, jotka ovat aikanaan siirtyneet heidän alueilleen siirtolaisasutuksen levitessä muualla Panamassa.[1] Ngäbet ja muut alkuperäiskansat, jotka sulautuivat laajempaan väestöön, tulivat tunnetuksi nimellä compassion.[2] Sulautumisesta selviytyneet ngäbet olivat pitkään suhteellisen eristyksissä ulkomaailmassa. Yhteydet alkoivat lisääntyä vasta 1930-luvulta alkaen.[1] Omar Torrijosin hallinto alkoi rakennuttaa heidän alueilleen teitä ja kouluja 1970-luvulla. Ngäbejen oma osittain autonominen comarca perustettiin poliittisen kädenväännön jälkeen vuonna 1977. Vuonna 1997 perustettiin edelleen nykyinen Ngöbe-Buglé.[2]
Kulttuuri muokkaa
Ngäbet puhuvat ngäberen kieltä. Kieli lukeutuu niin sanottuihin chibchalaisiin kieliin. Buglére on ngäberen läheinen sukulaiskieli, joskaan kahden kielen puhujat eivät ymmärrä toisiaan. Ngäbere voidaan itsessään jakaa useisiin eri murteisiin.[1]
Ngäbet voidaan jakaa elintavoiltaan kahteen erilliseen ryhmään. Osa harjoittaa edelleen perinteistä elämäntyyliä, kun taas toinen ryhmä on omaksunut "nykyaikaisemman" elintavan. Perinteisen elinkeinon on muodostanut maanviljely. Ngäbet kasvattivat esimerkiksi maissia, hirssiä, banaanejam riisiä, papuja, maniokkiam sokeriruokoam kahvia, appelsiineja, ananasta, avokaadoja ja kaakaota. Viljelyn ohella kasvatetaan kotieläimiä. Perinteisesti metsästettiin tapiireja, ja muita pienempiä metsien eläimiä, Ngäbet harjoittivat myös kalastusta. Nykyisin monet ngäbet tekevät myös palkkatöitä rancheilla ja plantaaseilla. Palkkataso on usein huono.[1] Ngäbet kuuluvatkin Panaman köyhimpiin väestönosiin.[2]
Kristinuskon ja etenkin katolisen kirkon vaikutus ngäbejen uskontoon on ollut huomattava, mutta jotkin perinteisen uskonnon piirteet ovat säilyneet nykypäiviin saakka. 1960-luvun alussa alkoi myös Mama Chi -niminen perinteisen uskon herätysliike. Perinteiseen uskoon kuuluvat käsitykset esimerkiksi erilaisista hyvistä ja pahoista hengistä, sekä kansanperinteen vanhoista sankarihahmoista, joihin liitetään jumalallisia piirteitä. Uskoon kuuluvat myös seremoniat, kuten balserías ja chicherías.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h James W. Dow ja Robert Van Kemper (toim.): Encyclopedia of world cultures : v. 8. Middle America and the Caribbean, s. 194-198. G.K. Hall & Company, 1995. ISBN 0-8161-1816-7. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Thomas M. Leonard: Historical dictionary of Panama, s. 88, 146-147, 203-204. Rowman & Littlefield, 2015. ISBN 978-0-8108-7835-8. (englanniksi)
- ↑ Diagnóstico de la Población Indígena de Panamá con base en los Censos de Población y Vivienda de 2010 (pdf) Instituto Nacional de Estadística y Censo. Viitattu 2.2.2022. (espanjaksi)