Guadaleten taistelu

visigoottien ja maurien välinen taistelu 711
Guadaleten taistelu
Osa Islamin laajenemista
The battle of Guadelete.jpg
Päivämäärä:

19. heinäkuuta 711

Paikka:

Arcos de la Fronteran lähellä Andalusiassa

Lopputulos:

Saraseenien ratkaiseva voitto

Osapuolet

Visigootit

Saraseenit (umaijadit; arabeja ja berberejä)

Komentajat

Roderik

Tarik ibn Zijad

Vahvuudet

15 000–25 000 tai 100 000 (muslimilähteet)

12 000

Tappiot

tuntematon

tuntematon

Guadaleten taistelu on historiallisten lähteiden niukkuuden takia myyttinen taistelu, joka islamilaisen historiankirjoituksen mukaan käytiin 28. päivä ramadan-kuuta vuonna 711 nykyisen Espanjan eteläosassa maahan hyökänneen Tarik ibn Zijadin johtaman arabiarmeijan ja visigoottien välillä. Taistelu päättyi visigoottien tappioon ja oli alku Pyreneiden niemimaata hallinneen visigoottien valtakunnan nopealle tuholle.

Ainoa Espanjan arabivalloitusta käsittelevä aikalaislähde, "Vuoden 754 kronikka", ei mainitse taistelun nimeä, mutta kertoo vuonna 712 käydystä taistelusta, jossa visigoottien armeija voitettiin ja kuningas Roderik tapettiin.[1] Arabilähteiden mukaan Guadaleten taistelu käytiin joko heinäkuussa tai joulukuussa, ja sille on annettu keskenään ristiriitaisia sijaintipaikkoja. Muslimihistorioitsija Abd al-Malik ibn Habib (k. 852) kertoo laajasti Andalusian valloituksesta, mutta ei mainitse nimeltä Guadaleten taistelua. Hänen mukaansa Tarikin valloitusarmeija käsitti 17 arabia ja 12 000 berberiä. Sitä vastassa oli Roderikin armeija, johon kuului 70 000 sotilasta.[2]

Aikalaislähteen tiedot taistelustaMuokkaa

Vuoden 754 kronikka kertoo, että Roderik lähetti vuonna 712 armeijan Tarikia vastaan, joka oli jo pitkään ryöstellyt monia kaupunkeja Espanjassa. Roderikin riitainen armeija lyötiin nimeltä mainitsemattomassa paikassa, ja kuningas sai surmansa. Kronikan mukaan maihin nousi toinen armeija Musan johdolla Cadizissa, ja tämä armeija tunkeutui Espanjan sisämaahan.[3] Kronikan tiedot päättyvät tähän.

"Vuoden 754 kronikka" antaa ymmärtää, että Espanjassa oli juuri tapahtunut vallankaappaus, koska Roderik oli päässyt kuninkaaksi ”senaatin” avustamana. Kronikan mukaan hän ehti hallita yhden vuoden ennen kuin arabien Pohjois-Afrikan emiiri Musa lähetti armeijansa Iberian niemimaalle. Valloittajat ehkä saapuivat hävinneen osapuolen kutsusta auttamaan vallanperimyskiistassa hävinnyttä osapuolta.[4]

Kronikka ei kerro valloittajien uskontoa, ja esimerkiksi sanoja Koraani, islam tai muslimi ei käytetä. Vaikka kronikoitsija nähtävästi oli toledolainen kirkonmies, hän ei kuvaa arabivalloitusta uskonsotana vaan etnisenä konfliktina.[5] Vuoden 754 kronikka käyttää tulijoista nimityksiä "arabit", "saraseenit" tai "ismaeliitit".[6] Jälkimmäinen viittaa Raamatun profeetta Abrahamin poikaan Ismaeliin. Valloittajat eivät liioin olleet nykyisessä merkityksessä "arabeja", sillä tämä ei-arabien keksimä muinainen sana tuli uudelleen käyttöön vasta 1500-luvulla. Sitä ennen eurooppalaiset puhuivat "saraseeneista", millä tarkoitettiin myös pakanoita yleensä.[7][8] Vuoden 754 kronikan arvoa aikalaislähteenä heikentää se, että kirjoituksen varhaisimmat versiot ovat peräisin vasta 1100-luvulta.[9]

Islamilainen historiankirjoitusMuokkaa

 
Guadaleten taistelu

Egyptiläinen historioitsija Ibn Abd al-Hakam (k. 871) kertoo sata vuotta myöhemmin taistelusta vuoden 754 kronikkaa enemmän.[10][11][12] Kertomuksen mukaan umaijadien sotapäällikkö Tarik ibn Zijad aloitti Espanjan valtauksen Pohjois-Afrikan emiiri Musan määräyksestä. Espanjaa hallinneet visigootit olivat sekaannuksen tilassa, ja Ceutan visigoottikreivi Julian lupasi avustaa muslimeja Espanjan valloituksessa. Hänellä oli tähän henkilökohtainen syy.

Huone, jonne ei saanut astuaMuokkaa

Al-Hakam kertoo, että kreivi Julian oli lähettänyt tyttärensä Floridan Toledon hoviin Roderikin luo kasvatettavaksi. Pian Florida väitti, että Roderik oli raiskannut hänet. Roderik torjui väitteen, mutta isä kääntyi Pohjois-Afrikan muslimien puoleen, joita yllytti hyökkäämään Roderikin kimppuun. Roderikin palatsissa oli huone, jonne kukaan ei saanut astua, ei edes kuningas. Joka sinne menisi, vetäisi itsensä ja maansa päälle suuren onnettomuuden. Roderik kuitenkin meni huoneeseen, näki siellä arabeja esittävän muotokuvan ja luki ennustuksen, että vielä samana päivänä arabit tekisivät lopun hänen valtakunnastaan. Juuri näin tapahtuikin, kun kreivi Julianin yllyttämät muslimit nousivat maihin Gibraltarissa.[11]

Taistelun kulkuMuokkaa

Taistelun nimi tulee Guadalete-joesta, Rio Guadalete, mutta usein käytetään puhutaan myös Barbate-joesta, Varmaksi al-Hakam tietää vain päivämäärän: taistelu on täytynyt käydä 19. heinäkuuta 711, oletettavasti näiden kahden edellä mainitun joen välimaastossa, mutta ei kuitenkaan Jerez de la Fronteran luona, kuten usein mainitaan, vaan pikemminkin Arcos de la Fronteran paikkeilla. Eriävät paikkamääritykset voivat johtua siitä, että maurit olivat pystyttäneet leirinsä Barbaten ja gootit Guadaleten rantaan; näin turvattiin joukkojen vesihuolto. Vanha roomalainen tie johti sinne pohjoisesta, ja maurien komentaja Tarik ibn Zijad toi joukkonsa tätä reittiä myöten etelästä Tarifan ja Gibraltarin seuduilta. Arkeologit eivät ole löytäneet taistelupaikkaa.

Arabien sotavoimat, pääasiassa berbereitä nykyisestä Marokosta, Tarik ibn Zijadin johdolla purjehtivat Gibraltarinsalmen ylitse. Samaan aikaan kuningas Roderik oli baskien kapinoinnin vuoksi pohjoisessa. Hän kiiruhti etelään ja kesällä 711 Roderikin johtama armeija kohtasi Tarikin johtaman ja Pohjois-Afrikan kuvernööri Musa ibn Nusairin ylipäällikkyyden alaisen armeijan. Se oli tässä vaiheessa vahvuudeltaan 12 000 miestä (myös 100 000 on mainittu); Roderikin armeijan kooksi Ibn Habib antaa 70 000.[2]

Roderikin rinnalla komensivat goottiarmeijaa nähtävästi myös Vitizan molemmat veljet; siis sittenkin sekä Roderikin kannattajat että tämän poliittiset vastustajat kävivät yhdessä taisteluun hyökkääjää vastaan ja myös kaatuivat samassa taistelussa. Lähteissä olevat kertomukset Vitizan seuraajakunnan petoksesta taistelun aikana juontavat juurensa islamilaiseen perimätietoon. Väitetään, että goottiarmeija oli hyökkääjää taktisesti paljon heikompi ja ilmeisesti oma väki painosti kuninkaan aloittamaan taistelun liian aikaisin ja epäsuotuisissa olosuhteissa. Taistelun tarkempaa kulkua ei tunneta, vain että kuningas Roderik taistelun tuoksinassa lopulta kaatui (tai mahdollisesti katosi), ja samalla visigoottien järjestäytynyt vastarinta murtui.

VaikutuksetMuokkaa

Mahdollisen sisällissodan jo heikentämä länsigoottien valtakunta romahti, ja maahan hyökkäävät arabit saattoivat nopeasti valloittaa lähes koko Pyreneiden niemimaan sekä tunkeutua edelleen aina Ranskan eteläosiin. Pohjoisessa ryöstelevät arabijoukot kärsivät tappion Kaarle Martelille lähellä Poitiersia Toursin taistelussa 732. Pyreneiden niemimaan vuoristoisessa pohjoisosassa arabivalloitusta kyettiin vastustamaan; siellä myös goottilaiset perinteet säilyivät vielä pitkään. Näiltä alueilta käsin alkoi Reconquista, takaisinvaltaus, joka muodolisesti päättyi vasta Granadan sulttaani Mohammad XII:n antautumiseen 1492. Käsite reconquista keksittiin vasta 1800-luvulla espanjalaisessa historiankirjoituksessa.[13]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. The Chronicle of 754. Teoksessa: K. B. Wolf (toim.) Conquerors and Chroniclers of Early Medieval Spain. 2nd ed., s. 107–108. Liverpool University Press, 2011.
  2. a b Thomas, Johannes: Zu den beiden Mythen "Entscheidungsschlacht am Guadalete" und "Zerstörung der Städte". Teoksessa: Markus Gross & K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion V. Der Koran als Werkzeug der Herrschaft, s. 198–199. Schiler & Mucke, 2020.
  3. Roger Collins: The Arab Conquest of Spain, 710–797, s. 28–30. Blackwell, 1994/1998.
  4. Collins, 1989/1998, 17
  5. Collins, 1989, 61
  6. ”The Chronicle of 754”, Teoksessa: K. B. Wolf (toim.) Conquerors and Chroniclers of Early Medieval Spain. 2nd ed., s. 107–108, 117. Liverpool University Press, 2011. (englanniksi)
  7. John V. Tolan: Saracens, s. 126–128. Columbia University Press, 2002.
  8. Webb, Peter: Imagining the Arabs. Arab Identity and the Rise of Islam., s. 23–59. Edinburgh University Press, 2016. ISBN 978 1 4744 2643 5. (englanniksi)
  9. Thomas, J.: Frühe spanische Zeugnisse zum Islam.Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte (s. 93–186), s. 142. Schiler, 2008.
  10. Collins, 1989, 31–32
  11. a b Norbert G. Pressburg: Goodbye Mohammed, s. 179–180. BoD, 2009. (saksaksi)
  12. Ibn abd al-Hakam: The History of the Conquest of Egypt, North Africa and Spain. Cosimo Classics, 2010 (1921). (arabiaksi)
  13. Manuela Marin: Reinventing the History of Al-Andalus.Teoksessa: Sonja Brentjes ym. (toim.) 1001 Distortions. How (Not) Narrate History of Science, Medicine, and Technology in Non-Western Cultures, s. 75–96. Ergon Verlag, 2016.