Grönlannin mannerjäätikkö
Grönlannin mannerjäätikkö on Grönlannin sisäosia peittävä jäätikkö. Se on laajalti kaksi kilometriä paksu ja paksuimmalta kohdaltaan noin 3,2 kilometriä paksu.[1] Se on 2 500 km pitkä ja 1 000 km leveä.[2]
Uutta jäätikköä syntyy jatkuvasti oman painonsa ansiosta tiivistyvästä lumesta. Osa jäästä sulaa pois kesän aikana, osa sulaa jään aiheuttaman valtavan paineen takia jäätikön pohjalla ja osa virtaa pois[3] jäävuorina.
Grönlannin mannerjäästä 7 % laskeutuu mereen Sermeq Kujalleqista (tansk. Jakobshavn Isbræ, ”eteläinen jäätikkö”) ja se synnyttää myös enemmän jäävuoria kuin mikään muu pohjoisen pallonpuoliskon jäätiköistä.[4]
Historia muokkaa
Grönlannin mannerjäätikkö yhdistyi useammista yksittäisistä jäätiköistä isoksi jäämassaksi kahdesta yhteen miljoonaa vuotta sitten.[1] Grönlannin jäätikkö oli nykyistä laajempi jääkaudella, mutta se oli hieman nykyistä pienempi tuhansia vuosia sitten holoseenin lämpöhuipun aikoihin. Grönlannissa oli nykyistä lämpimämpää vielä keskiajan lämpökaudella, jolloin viikingit kävivät siellä.[5]
Jään sulaminen muokkaa
Jää sulaa jäätikön reunaa ympäröivällä sulamisalueella, jossa lämpötila nousee kesällä kyllin korkeaksi. Sulamisalue on ollut esimerkiksi vuonna 2007 40 % koko jäätiköstä.[1] Sen reunalla jää on noin 500 metriä paksua.[1] Sulamista tapahtuu alueella huhti–lokakuussa ja tämä alue laajenee huhti–lokakuun välillä. Yöpakkasia on tällä alueella kesälläkin, ja ne jäädyttävät pinnan yöksi.[1] Nopeimmin jäätikkö sulaa reunoiltaan, kun taas keskellä jäätikköä on havaittu myös jään paksunemista.[6]
Jäätä sulattavat osaltaan kryokoniitiksi[7] sanotut pienet tummat hituset, jotka koostuvat muun muassa tuulen tuomasta pölystä ja levistä[8]. Niiden tummuus heikentää jään heijastavuutta ja lisää lämmön imeytymistä, mikä taas sitten nopeuttaa sulamista.[1] Jäälle syntyy kesällä sulamisvedestä jäätikköjärviä ja -jokia. Jäähän syntyy sen liikkuessa peruskallion päällä suuria halkeamia, joihin järvet lopulta syöksyvät synnyttäen kuilumaisen jäätikkökaivon[1]. Vesi virtaa jään alla liukastaen sen liikettä[1].
1990-luvun puolivälissä sulamisvedet nostivat merenpintaa 0,13 millimetriä vuodessa, kun taas 1997–2003 vuosittainen määrä oli jo 0,25 millimetriä.[6] Jos mannerjäätikkö sulaisi kokonaan, se nostaisi merenpintaa kuudella metrillä.[2]
Lähteet muokkaa
- Valpola, Veli & Anttila, Inkeri & Jauho, Pekka & Littunen, Yrjö: Facta 3. GAS-ISL. Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-01483-4.
- Swaney, Deanna: Iceland, Greenland & the Faroe Islands. Hawthorn: Lonely Planet, 1997. ISBN 0-86442-453-1. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Mark Jenkins: Jää murtuu – Grönlannin muuttuvat kasvot. National Geographic Suomi, 2010, nro 6, s. 16–25.
- ↑ a b Swaney, Deanna, 1997, s. 362.
- ↑ Simpson, Sarah: Greenland Ice Motion Mapped: Big Pic Discovery News. 10.7.2012. Arkistoitu 4.10.2012. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Folger, Tim: Viikinkien ilmoja. National Geographic Suomi, 2010, nro 6, s. 26–45.
- ↑ Valpola, Veli & Anttila, Inkeri & Jauho, Pekka & Littunen, Yrjö, s. 179.
- ↑ a b Ramanujan, Krishna: Greenland’s Ice Thinning More Rapidly at Edges 15.12.2004. Nasa. Arkistoitu 30.4.2020. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Nozomu Takeuchi: Cryoconite hole Glacial biology. Arkistoitu 1.1.2016. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Nozomu Takeuchi: Cryoconite Granules Glacial biology. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Lidholm, Tapio: Grönlanti sulaa Natura -lehti. 27.5.2016. Viitattu 29.10.2019.
- Pellikka, Hilkka: Grönlannin mannerjäätikön tulevaisuus: merenpinnan nousu maailmanlaajuisesti ja Itämerellä. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos, 2011. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.10.2019).