Wikipedia

Goony Strömmer

Gunnar Evert "Goony" Strömmer (6. marraskuuta 1914 Ikaalinen, Suomen suuriruhtinaskunta – 2. kesäkuuta 2006 Tampere) oli tamperelainen arkkitehti ja jazzpianisti. Hänen isänsä oli arkkitehti Bertel Strömmer.

Goony Strömmer
Goony Strömmer (keskellä) Valkeakoskella 17. huhtikuuta 2005.
Goony Strömmer (keskellä) Valkeakoskella 17. huhtikuuta 2005.
Henkilötiedot
Koko nimi Gunnar Evert Strömmer
Syntynyt6. marraskuuta 1914
Ikaalinen, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut2. kesäkuuta 2006 (91 vuotta)
Tampere
Muusikko
Tyylilajit jazz
Soittimet piano, rummut
Yhtyeet Pajazzo, Toivo Kärjen orkesteri, Farrow, Jam Sessio, Chicago Seven, Goony's Old Timers

Strömmer innostui jazzista jo kouluvuosinaan kuunneltuaan kidekoneella englantilaisia musiikkilähetyksiä yhdessä ystävänsä Toivo Kärjen kanssa. Lapsuuden pakolliset pianotunnit saivat pian vastineensa nelikätisistä jazz-improvisaatioista Valter-veljen kanssa. Rummut Goony rakensi itselleen 13-vuotiaana. Ensimmäisen rumpalikeikkansa Goony soitti 11-vuotiaana päästessään täysin sattumalta paikan päällä tuuramaan Lielahden torvisoittokunnan rumpalia yleisöluisteluillassa.

Hän soitti rumpalina 1920-luvun lopulla Pajazzo-tanssiorkesterissa ja 1930-luvulla Toivo Kärjen orkesterissa sekä Farrow-nimisessä orkesterissa. Sotien jälkeen Strömmer vaihtoi instrumenttinsa pianoon ja soitti muun muassa Lasse Pihlajamaan kanssa Jam Sessio -yhtyeessä sekä Acre Karin Chicago Seven -yhtyeessä. Kokoonpanot tekivät pitkiä kiertueita ympäri Suomea. Jam Session solistina toimi usein Eugen Malmstén.

Goony Strömmer kuului myös sähköisen soitinteknologian pioneereihin Suomessa. Jo 1940-luvulla Goony rakenteli veljensä Valter Strömmerin kanssa kitaravahvistimia, sähkömagneettisia mikrofoneja sekä PA-laitteita muun muassa Olli Hämeen orkesterille, Viljo Immoselle ja Jorma Ikävalkolle. Harrastepuolen ohella hän suunnitteli muun muassa putkiradioita pääesikuntaan Suomen Puolustusvoimille. Strömmer korjaili elektroniikkaa harrasteena elämänsä loppuun asti.

Strömmer julkaisi oman albumin 1980-luvun alussa ja esiintyi vielä viimeisinä vuosinaankin säännöllisesti tamperelaisessa Paapan Kapakassa. Häntä kutsuttiinkin maailman vanhimmaksi aktiivisesti keikkailevaksi jazz-laulajaksi. Strömmerillä oli myös oma jazztrio Goony's Old Timers.

Varsinaiselta ammatiltaan Strömmer oli arkkitehti. Strömmer valmistui Teknillisestä korkeakoulusta 1948 ja suunnitteli Tampereelle muun muassa Ensi- ja turvakodin, Valmetin tehtaiden muutos- ja korjaustyöt, useita asuntokerrostaloja, omakotitaloja ja huviloita. Hän toimi arkkitehtina myös isänsä toimistossa ja toimiston jatkajana, josta hän kuitenkin luopui omien sanojensa mukaan boheemiutensa vuoksi. Tampereen kaupungin asemakaava-arkkitehtina hän oli vuosina 1966–77.

Vuonna 2003 Strömmer nimettiin Suomen jazz-legendaksi. Vuonna 2005 Porin Jazz kunnioitti Strömmerin elämäntyötä kutsumalla hänet vanhimpana ja pisimpään esiintyneenä muusikkona festivaalien avaajaksi ja ensimmäiseksi esiintyjäksi. Omasta mielestään hänen muusikonuransa kohokohta oli esiintyminen New Orleansissa paikallisen dixieland-yhtyeen solistina vuonna 2000.

Strömmer esiintyi viimeisen kerran julkisesti ravintola Laternassa Tampereella vappuna 2006. Hänet on haudattu Strömmerien sukuhautaan Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle.

Vuonna 2003 Lasse Keso teki Strömmeristä dokumenttielokuvan nimeltä "Goony – dokumentti miehestä joka toteuttaa unelmaansa". Se esitettiin Ylen TV1:ssä 25.12.2004.

Strömmerien kitaramikrofonit muokkaa

Goony ja Valter Strömmerin rakentamat kitaramikrofonit ovat varhaisimpia Suomessa rakennettuja kitaramikrofoneja, joista on tallennettua tietoa. Strömmerien kitaramikrofonien rakentelu alkoi 1940-luvun puolivälissä. Ensimmäiset, kokeelliset "kidemikrofonit" tehtiin levysoittimen äänirasioista. Kide laitettiin kumityynyn sisään, joka kiinnitettiin kitaran kanteen, ja neulan sijaan laitettiin kosketuspuikko kiinni tallaan. Kitarataituri Viljo Immonen oli eräs ensimmäisistä Strömmer-kitaramikrofonien käyttäjistä. Goonyn "puikkomikrofoni" on myös Suomen vanhimmassa säilyneessä kiinteärunkoisessa sähkökitarassa (Helmer Rautsolan "Puikkokitara", 1946).

Kokeilujen edetessä Valter Strömmer erikoistui mikrofoneihin ja Goony vahvistimiin. Valter Strömmer teki itse (ilman ulkomaisia piirustuksia) kehittämänsä magneettimikrofonin kitaralle vuonna 1947, siis vuotta ennen kuin Leo Fender esitteli Broadcaster-kitaran. Näitä asenneltiin Tampereen musiikkiliikkeissä usein Jaakko Noson akustisiin kitaroihin.

1950-luvulla Strömmerien mikrofonien kehittyneimmät mallit tehtiin heidän teettämänsä Lokomon magneettiteräksen valumallista, ja niissä oli säädettävät naparuuvit. Näitä myytiin Veneskosken ja Tampereen soitinkaupoissa.

Strömmerit eivät rakentaneet kitaroita, mutta olivat mukana erilaisissa soitinkehittelyissä, esim. vuonna 1948 rakennetussa, Suomen Kuvalehdenkin esittelemässä Martti Leppäsen sähkökontrabassossa. Projektissa kontrabasson rungon korvasi pelkkä alumiiniputki, ja vahvistusta ajoi Strömmerien rakentama erityinen hevosenkenkämikrofoni.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Turun Sanomat 1.11.2005: Musiikkia koko elämä[vanhentunut linkki]
  • Koivisto, Tuomo: Mies ja piano. Goony Strömmer (Tammerkoski 2/96)
  • "Lyhdyn henki : Goony’s Old-Timers improvisoittelee ikivihreitä Ravintola Laternassa". LP-levy (21 min), äänitetty: 30.9.1989 Tampere, Ravintola Laterna. Kustantaja: Aleksin Ravintolat.
  • Jatsit : dokumentti suomalaisesta jazzista. Kuvaus Jan Nyman, käsikirjoitus ja ohjaus Lasse Keso. Gateway Films, 2000.
  • "Ensimmäinen aalto". Arto Sirén, radiodokumentti. YLE 1, lähetetty 8.10.2000 klo 22.05.
  • Acre Karin ja Gunnar Strömmerin haastattelu. Jari Korkki & Jari Niemelä, YLE. Äänitetty: 12.12.1989, Ravintola Tiiliholvi, Tampere. DAT-nauha, Jazzpop Arkisto.

Lähteet muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Goony_Strömmer&oldid=21399154”