Gladys Cooper
Gladys Cooper (18. joulukuuta 1888 Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta – 17. marraskuuta 1971 Henley-on-Thames, Yhdistynyt kuningaskunta) oli brittiläinen näyttelijä, jonka ura kesti noin 65 vuotta. Hän aloitti uransa tanssityttönä ja avustajana, mutta hän siirtyi 1910-luvulla draamanäyttelijäksi. Cooper näytteli säännöllisesti Lontoon ja New Yorkin teattereissa sekä elokuvissa. Elokuvaura Hollywoodissa käynnistyi 1940-luvulla. Hän oli uransa aikana kolmesti ehdolla Oscar- ja kahdesti Tony-palkintoon.
| Gladys Cooper | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. joulukuuta 1888 Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut | 17. marraskuuta 1971 (82 vuotta) Henley-on-Thames, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1905–1971 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Nuoruus ja perhe muokkaa
Gladys Cooper syntyi Lontoon kaakkoisessa esikaupungissa Lewishamissa. Hänen isänsä oli toimittaja Charles Frederick Cooper.[1]
Cooper oli kolmesti naimisissa. Kaksi ensimmäistä avioliittoa päättyivät eroon. Hänen ensimmäinen miehensä oli kapteeni H. S. Buckmaster ja toinen Neville Pearson. Näyttelijä Philip Merivalen kanssa Cooper meni naimisiin 1937, jolloin he olivat kiertueella Chicagossa.[1]
Ura muokkaa
Cooper aloitti uransa vuonna 1905 teatteriseurueen Bluebell in Fairyland -tuotannossa. Hänen ensimmäinen näytelmänsä Lontoossa oli The Belle of Mayfair (1906).[2] Hänet liitettiin tuona vuonna George Edwardesin Gaiety Girls -ryhmään, joka oli aikansa suosituimpia ”chorus line” -tanssiryhmiä Euroopassa.[1] Gaiety-teatterissa Cooper esiintyi pääosin tanssijana ja varanäyttelijänä.[2]
Cooperin rooli Cecilynä The Importance of Being Earnest (1911) oli menestyksekäs. Vuonna 1914 hän oli mukana rintamakiertueella Ranskassa, ja vuonna 1917 hänestä tuli Frank Curzonin rinnalle toinen Playhouse Theatren johtajista. Tähtiasemaan Cooper nousi näytelmästä The Second Mrs. Tanqueray (1922). W. Somerset Maughamin Kirje (1927) oli ensimmäinen näytelmä hänen kuuden vuoden jaksostaan, jolloin hän näytteli vain Playhouse Theatressa.[2]
Cooperin ensimmäinen näytelmä Yhdysvalloissa oli vuoden 1934 The Shining Hour, ja seuraavana vuonna hän palasi New Yorkiin esiintymään Desdemonana ja Lady Macbethinä. Tämän jälkeen hänen uransa keskittyi entistä enemmän Yhdysvaltoihin.[1]
Cooper muutti hieman ennen toisen maailmansodan alkua Kaliforniaan ja näytteli sen jälkeen useissa Hollywood-elokuvissa.[1] Elokuvallinen läpimurto oli 1940-luvulla elokuvan Kitty Foyle (1940) jälkeen. Hän oli ehdolla parhaasen naissivuosan Oscar-palkintoon elokuvista Uusien tähtien alla (1942) ja Bernadetten laulu (1943). Hänen 1940-luvun elokuviinsa kuului myös Vihreän delfiinin maa (1947).[2]
Cooper palasi näyttämölle toisen maailmansodan jälkeen. Hänen teatteriuransa sai uutta vauhtia Lontoossa pitkään esitetystä Noël Cowardin näytelmästä Relative Values. Suosittu oli myös New Yorkissa vuonna 1955 ensiesitetty Enid Bagnoldin The Chalk Garden.[2] Siitä hän oli myös ehdolla parhaan naisnäyttelijän Tony-palkintoon.[3]
Cooperin 1950- ja 1960-lukujen merkittävimpiä elokuvia ovat Eri pöydissä (1958) ja Yhdestoista murha (1963).[2] Kolmannen Oscar-ehdokkuutensa hän sai elokuvasta My Fair Lady (1964).[4] Hän näytteli useissa näytelmissä Lontoossa ja palasi New Yorkiin vuonna 1962 näytelmään A Passage to India.[1] Se toi hänelle toisen Tony-ehdokkuuden.[3]
Cooperin tunnetuin televisioroolinsa oli 1960-luvulla tehty The Rogues, jossa hän näytteli perheryhmän äitiä.[1] Vuonna 1968 hän näytteli 80-vuotiaana Ira Wallachin näytelmässä Out of the Question.[2]
Cooper vakuutti vielä yli 80-vuotiaana, ettei hänellä ole suunnitelmia jäädä eläkkeelle. Hän oli lähdössä Kanadan-kiertueelle The Chalk Garden -uudistuotannossa, kun sairastuminen pakotti hänet jäämään siitä sivuun. Cooper oli sairastanut kymmenen viikon ajan keuhkokuumetta kotonaan Henley‐on‐Thamesissa, kun hän kuoli marraskuussa 1971.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Gladys Cooper, British Actress, Dies NYTimes Archives. 18.11.1971. The New York Times Company. Viitattu 18.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Dame Gladys Cooper Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 18.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Gladys Cooper: Awards Internet Broadway Database. The Broadway League. Viitattu 18.4.2018. (englanniksi)
- ↑ My Fair Lady Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 18.4.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gladys Cooper Wikimedia Commonsissa
- Gladys Cooper Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Gladys Cooper Elonetissä.
- Cooper Bristolin yliopiston teatterikokoelmassa (englanniksi)