Glögi on maustettu, kuumana nautittava, joskus alkoholipitoinen juoma (vertaa Glühwein, hehkuviini). Suomessa glögin alkumuotoa, hehkuviiniä, on tarjoiltu keskiajalla. Tuona aikana oli varakkailla ihmisillä tapana maustaa viiniä eksoottisilla mausteilla. Tämä perinne lienee kulkeutunut Suomeen joko hansakauppiaiden mukana tai Tallinnasta[1]. Tämä perinne sammui uskonpuhdistuksen jälkeen. Glögin kantamuotoa, maustettua viinaa, käytettiin muun muassa virvoittamaan kylmässä säässä ratsastaneita tai hiihtäneitä viestinviejiä ja postimiehiä 1600-luvun jälkeen Pohjoismaissa.

Glögiä kuumenemassa
Glögilaseja

Glögin valmistus aloitetaan kiehauttamalla vettä ja lisäämällä siihen mausteita. Muutaman minuutin haudutuksen jälkeen seos siivilöidään, ja siihen lisätään esimerkiksi mustaherukkamehua ja kirkasta viinaa, rommia tai muuta alkoholijuomaa sekä manteleita. Glögi voidaan myös valmistaa viiniin. Yleisimmät suomalaisen glögin mausteet ovat neilikka, kaneli ja inkivääri, joilla saadaan glögiin jouluinen maku. Muita yleisiä mausteita ovat pomeranssinkuori ja kardemumma. Glögiin käytetään usein samoja mausteita kuin piparkakkuihin. Lisäksi glögissä voi olla rusinoita tai manteleita.[2]

Kaupoissa valmiina myytävät glögit perustuvat nykyään yleensä rypälemehuun, joskus myös mustaherukkamehuun, sekahedelmämehuun, omenamehuun tai viiniin. On olemassa myös väkevämpiä, rommipohjaisia glögejä. Kaupoista saatava valmisglögi lämmitetään ennen tarjoilua, mutta jos se on viinipohjaista tai väkevän alkoholista, sitä ei tule lämmittää kiehumispisteeseen asti. Kokonaisten manteleiden tai rusinoiden laittaminen glögiin joko lämmitettäessä tai juuri ennen juomista on tavallista.

Suomessa valmistetaan useita erimerkkisiä glögejä. Joukossa on alkoholittomia, mietoja ja väkevän alkoholisia. Alkoholiton glögi oli alkujaan vain lasten juoma, mutta nykyisin sen nauttiminen on yleistä myös aikuisten keskuudessa. Väkevässä glögissä voi olla esimerkiksi 22 % alkoholia.

Glögi on tullut Suomeen Ruotsista. Siellä glögi oli 1800-luvun alkupuolelta alkaen miesten talvijuoma, johon sekoitettiin mehua, siirappia ja viinaa, ja sekoitus kuumennettiin. Padan pohjalle laitettiin mausteita, ja se nautittiin laskiaisen yhteydessä ulkosalla. Suomessa glögiä käytetään lähinnä joulun aikaan. Vielä 1800-luvun lopussa juotiin glögiä, johon oli sekoitettu viiniä, mutta kieltolain myötä glögin juonti hävisi melkein kokonaan. Jalostaja yritti 1920-luvulla tuoda markkinoille tehdasvalmisteista glögiä, mutta tuote ei menestynyt. Kieltolain jälkeen 1930-luvulla glögiä mainostettiin suomenruotsalaisissa aikakauslehdissä, ja 1950−1960-luvuilla glögin juonti olikin lähinnä suomenruotsalainen perinne. Glögireseptejä alkoi 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa ilmestyä myös suomenkielisissä aikakauslehdissä, minkä jälkeen glögistä on tullut koko Suomen jouluperinne.[3]

Suomen sana glögi on peräisin ruotsin sanasta glögg, joka puolestaan on muotoutunut sanoista glödgat vin eli lämmitetty viini.

Lähteet

muokkaa
  1. Jukka Blomqvist ja Auri Hakomaa: Keskiajan keittiön salaisuudet ISBN 952-5591-57-3 Minerva Kustannus 2006
  2. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 135. WSOY, 1958.
  3. Hufvudstadsbladet, 15.12.2011, sivu 22.

Aiheesta muualla

muokkaa