Giuseppe Giusti
Giuseppe Giusti (1809–1850) oli italialainen runoilija, kirjoitti etupäässä poliittisia satiireja. Suurta huomiota herätti jo 1835 hänen keisari Frans I:n kuoleman johdosta kirjoittamansa runo ”Dies iræ”. Niin tämä kuin Giustin muutkin runot kiersivät yleisön keskuudessa käsikirjoituksina vuoteen 1844. Vasta eräs hänen runojensa vääristelty versio sai hänet julkaisemaan niitä itse (Versi, 1845).[1]
| Giuseppe Giusti | |
|---|---|
 Giuseppe Giusti |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1809 |
| Kuollut | 1850 |
| Ammatti | runoilija |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Giusti arvosteli rohkeasti Italian valtiollisia ja yhteiskunnallisia epäkohtia. Hänen etevimpiä runojaan ovat ”Lo Stivale” (1836), ”L’Incoronazione” (1838), ”La vestizione d’un cavaliere” (1839), ”Il brindisi di Girella” (1840), ”Il papato di Prete Pero”, ”Gingillino”, ”Sant’ Ambrogio” (1846), ”Il congresso de’ Birri” (1847), ”I sprettri de 4 settembre” (1847). Giustin anarkisteja vastaan kirjoittamat runot ”Delenda Carthago” (1846) ja ”L’Arruffa-popoli” (1848) saattoivat hänet, ansaitsemattomasti kyllä, taantumusmielisen maineeseen.[1]
Giusti käytti runoissaan taitavasti aitoa Toscanan murretta, mikä antaa niille melkoisesti viehätystä, mutta myös tavallaan vaikeuttaa niiden ymmärtämistä. Giustin runojen laitoksen on toimittanut esimerkiksi Giosuè Carduccin (1859). Giustin kirjeenvaihdon (Epistolario) julkaisi Giovanni Frassi (1859).[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Giusti, Giuseppe, Tietosanakirja osa 2, palsta 1478, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1910
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Giuseppe Giusti Wikimedia Commonsissa
