Georgina Dobrée
Georgina Dobrée (8. tammikuuta 1930 Lontoo – 27. huhtikuuta 2008) oli brittiläinen klarinetisti. Hän erikoistui klarinettiperheeseen kuuluvaan, mutta klarinettia matalammalle yltävään basettitorveen ja harvinaisempaan materiaaliin.[1]
Dobrée syntyi englanninkielisen kirjallisuuden professorin tyttärenä ja opiskeli nuoresta iästä lähtien viulun- ja pianonsoittoa. Toisen maailmansodan sytyttyä Dobrée lähetettiin vanhempiensa ystävien seuraksi Yhdysvaltoihin. Opiskelu jäi jokseenkin katkonaiseksi, sillä muuttoja oli edessä lukuisia. Yhdysvalloissa Dobrée kuitenkin jatkoi pianonsoiton opiskelua ja vaihtoi viulun klarinettiin, jonka "löysi" uudessa asuinmaassaan.[1]
Dobrée opiskeli toisen maailmansodan jälkeen pianonsoittoa Royal Academy of Musicissa, Lontoossa. Hänen opettajanaan oli Harold Craxton, ja hän valitsi toiseksi soittimekseen klarinetin. Klarinetti alkoi kuitenkin mennä Dobréen prioriteeteissa pianon edelle "erinomaisten pianistien paljouden" johdosta. Lontoon sinfoniaorkesterin George Anderson opetti Dobréelle klarinetinsoittoa. Jätettyään akatemian Dobrée voitti Ranskan hallituksen stipendin jatko-opintoihin Pariisiin Gaston Hamelinin johdolla. Dobrée oli aina tietoinen hugenottisukujuuristaan, mikä kenties selitti hänen rakkautensa ranskalaista musiikkia kohtaan. Tästä rakkaudestaan huolimatta Dobrée ymmärsi joutuvansa siirtymään kohti nykyaikaisempaa saksalaistasointia.[1]
Vuonna 1953 Darmstadtin kursseilla Dobrée voitti ensipalkinnon nykyaikaisen musiikin esittämisen kilpailussa. Hän esiintyi vuosien ajan säännöllisesti solistina ja International Chamber Ensemblen ainoana brittijäsenenä. Hän nautti Luciano Berion, Pierre Boulez'n, Karlheinz Stockhausenin, Olivier Messiaenin, Bruno Madernan, Henri Pousseurin, Peter Maxwell Daviesin, Cornelius Cardewin ja Alexander Goehrin kaltaisten säveltäjien tapaamisista. Sen lisäksi, että Dobrée soitti näiden säveltäjien teoksia kokoonpanossa, hän myös esitti lukuisia sooloteoksia, joista osa oli erityisesti häntä varten sävellettyjä.[1]
Dobrée kiinnostui basettitorvesta ja muista harvinaisemmista klarinettiperheen jäsenistä. Hän palasi ranskalaisiin instrumentteihin ja hankki lopulta basettitorven ohella Es-, D-, C-, B- ja A-klarinetit. Hän käytti basettitorveaan luennointi- ja resitaalimatkoillaan eri puolillaa Eurooppaa ja konserttikiertueidensa yhteydessä Yhdysvalloissa.[1]
Vaikka Dobrée oli kiinnostunut 1900-luvun ja häntä itseään varten sävelletyistä teoksista, hän saattoi myös perustaa resitaalinsa Robert Schumannin, Johannes Brahmsin ja Wolfgang Amadeus Mozartin teosten pohjalle. Hän alkoi lisäksi perehtyä 1700- ja 1800-lukujen aiheetta laiminlyötyjen teosten maailmaan. Hän julkaisi näiden teosten painoksia useiden kustantajien kautta. Lopulta Dobrée myös perusti sekä oman levy-yhtiönsä, Chantry Recordsin, että oman kustantamonsa, Chantry Publicationsin.[1]
Suuren osuuden Dobréen soittamasta tuotannosta kattoi kamarimusiikki, jota hän tulkitsi sekä vakiintuneiden kokoonpanojen että oman Chantry Ensemblensä kautta. Muiden muassa Elisabeth Lutyens omisti musiikkia kyseiselle kokoonpanolle. Vuonna 1971 Dobrée oli mukana perustamassa London Clarinet Consortia Thea Kingin ja Daphne Downin kanssa. Vuonna 1967 hänestä tuli klarinetinsoiton professori Royal Academyssa. Vuoden 1986 jälkeen kasvanut kiertueiden ja luentojen kysyntä teki säännöllisestä opetustyöstä epäkäytännöllistä, mutta Dobrée jatkoi yksittäisten oppituntien, mestarikurssien ja workshopien pitämistä.[1]