George Whitefield
George Whitefield (16. joulukuuta 1714 Gloucester, Englanti – 30. syyskuuta 1770 Newburyport, Massachusetts, Brittiläinen Amerikka) oli englantilainen anglikaanipappi, herätyskristillinen saarnaaja ja yksi metodismin perustajista.[1][2] Whitefield oli yksi kuuluisimmista 1700-luvun uskonnollisista hahmoista ja lehdistö kutsui häntä ”ajan ihmeeksi”. Whitefield saarnasi elämänsä aikana kahdella mantereella ja hänen on arvioitu tavoittaneen 10 miljoonaa kuulijaa.[3]
| George Whitefield | |
|---|---|
_-_H27_-_Harvard_Art_Museums.jpg) George Whitefield, Joseph Badgerin maalaama muotokuva vuodelta 1745. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. joulukuuta 1714 Gloucester, Englanti |
| Kuollut | 30. syyskuuta 1770 (55 vuotta) Newburyport, Massachusetts, Brittiläinen Amerikka |
| Kansalaisuus | englantilainen |
| Ammatti | herätyssaarnaaja |
| Puoliso | Elizabeth Gwynne |
| Muut tiedot | |
| Uskonto | metodismi, herätyskristillisyys |
.png){kind=small} Nimikirjoitus |
|
Elämä muokkaa
Whitefield liittyi 1735 metodismin perustajan John Wesleyn toveripiiriin Oxfordin yliopistossa. Gloucesterin piispa Martin Benson vihki hänet Englannin kirkon diakoniksi 10. kesäkuuta 1736. Hän toimi vuodesta 1736 saarnaajana sekä kaikkialla Englannissa että Amerikassa, jossa hän kävi 13 kertaa. Lontoo ja Bristol olivat hänen päämajansa, mutta yleensä hän aina oli matkoilla. Vuonna 1736 Wesley kutsui hänet lähetyssaarnaajaksi Georgiaan. Ennen lähtöä hän saarnasi joissakin Lontoon tärkeimmissä kirkoissa, ja kuullakseen häntä väkijoukot kerääntyivät kirkkojen oville jo kauan ennen aamunkoittoa. Joulukuussa 1737 hän lähti Georgiaan, jonne hän saapui toukokuussa 1738. Kolmen kuukauden oleskelun jälkeen hän palasi Englantiin saadakseen pappisvihkimyksen ja kerätäkseen varoja orpokodin perustamista varten.[2][1]
Whitefield oli metodismin etevin julistaja. Kun hänen ei annettu saarnata Englannin kirkon kirkoissa, ryhtyi hän — metodisteista ensimmäisenä — 1739 pitämään ulkoilmasaarnoja, joissa kuulijoiden määrä oli toisinaan 20 000 tai jopa 50 000. Hänen esityksensä oli lämmintä ja kaunopuheista ja mukaansatempaavaa, ja aiheutti usein kuulijoissa voimakkaita liikutuksia. Kun Whitefield pysyi Calvinin armovalintaopissa, josta Wesley luopui, tapahtui heidän välillään jo 1740-luvulla ero, ja Whitefield jatkoi toimintaansa itsenäisesti, kuitenkin edelleen lukeutuen metodisteihin ja pysyen ystävällisissä väleissä Wesleyn kanssa. Kreivitär Huntingdonin "kotikappalaisena" Whitefieldillä oli tilaisuus vaikuttaa ylhäisönkin piireissä. Mitään erityistä järjestöä ei Whitefield luonut, mutta hänen edustamansa opinsuunta tuli vallitsevaksi Walesin metodismissa.[2][1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Whitefield, George Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 16.11.2021.
- ↑ a b c Whitefield, George Tietosanakirja. 1909-1922. Viitattu 16.11.2021.
- ↑ George Whitefield Christianity Today. Viitattu 21.4.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George Whitefield Wikimedia Commonsissa
