Wikipedia

George Robinson Ripon

brittiläinen poliitikko
(Ohjattu sivulta George Robinson)

George Frederick Samuel Robinson, Riponin 1. markiisi, Riponin 2. jaarli, Goderich of Noctonin varakreivi (24. lokakuuta 1827 Lontoo – 9. heinäkuuta 1909 Studley Royal, lähellä Riponia, Yorkshire)[1] oli brittiläinen liberaalipuolueen poliitikko. Hänen isänsä oli poliitikko ja lyhytaikainen pääministeri Frederick John Robinson. Hän oli ensin alahuoneen jäsen, kunnes nousi isänsä kuoltua ylähuoneeseen ja peri tämän sekä myöhemmin setänsä arvonimet. 1860-luvulla ja 1870-luvun alkupuolella hän toimi usean ministerin asemassa. Vietettyään kuusi vuotta ulkona politiikasta Ripon nimitettiin Intian varakuninkaaksi vuonna 1880. Hän toteutti tehtävässä joitakin liberaaleina pidettyjä uudistuksia, kunnes jätti tehtävän vuonna 1884. Tämän jälkeen hän toimi vielä muutamassa ministerin asemassa ja pyrki edistämään Irlannin itsehallintoa.

George Robinson Ripon
Sigismund Rosenthalin muotokuva jaarli Riponista vuodelta 1872
Sigismund Rosenthalin muotokuva jaarli Riponista vuodelta 1872
Intian varakuningas
huhtikuu 1880 – 13. joulukuuta 1884
Monarkki Viktoria
Edeltäjä Robert Bulwer-Lytton, Lyttonin 1. jaarli
Seuraaja Frederick Hamilton-Temple-Blackwood, Dufferinin 1. markiisi
Henkilötiedot
Koko nimi George Frederick Samuel Robinson
Syntynyt24. lokakuuta 1827
Kuollut9. heinäkuuta 1909 (81 vuotta)
Vanhemmat Frederick John Robinson (isä)
Puoliso Henrietta Vyner
Tiedot
Puolue liberaalipuolue

Elämäkerta muokkaa

Ripon syntyi Downing Street 10:ssä Lontoossa, sillä hänen isänsä oli tuolloin lyhytaikaisesti pääministerinä toiminut Frederick John Robinson, joka oli vielä silloin Goderichin varakreivi ja josta tuli Riponin jaarli. Hänen isoisänsä oli toiminut Madrasin kuvernöörinä Intiassa. Poika tunnettiin Goderichin varakreivinä, kunnes hän peri tammikuussa 1859 isänsä kuollessa Riponin jaarlin arvon ja myöhemmin samana vuonna myös sedälleen kuuluneen De Greyn jaarlin arvon, minkä jälkeen hänet tunnettiin De Greyn ja Riponin jaarlina.[1][2][3]

Nuoruudessaan Ripon sai vaikutteita Frederick Denison Mauricen kristillisestä sosialismista, mutta hänen mielipiteensä muuttuivat myöhemmin maltillisen liberalismin suuntaan. Hän säilytti koko elämänsä ajan vakaan uskon asiaansa.[3]

Ripon kuului 1852–1859 parlamentin alahuoneeseen, ensin Hullin, vuodesta 1853 Huddersfieldin ja vuodesta 1857 West Riding of Yorkshiren edustajana. Perittyään isänsä päärinarvon hän siirtyi ylähuoneeseen. Hän toimi alivaltiosihteerinä sotaministeriössä 1859–1861 ja Intian asioiden ministeriössä 1861–1863. Vuonna 1863 hänet nimitettiin sotaministeriksi häntä tehtävässä edeltäneen Sidney Herbertin pyynnöstä. Hän toimi sotaministerinä vuoteen 1866 asti, jolloin hänestä tuli lyhyeksi aikaa Intian asioiden ministeri.[3]

William Ewart Gladstonen ensimmäisessä hallituksessa Ripon oli 1868–1873 lordipresidenttinä (Lord President of the Council).[3] Hän johti myös 1871 Britannian ja Yhdysvaltojen välistä niin sanottua Alabama-kiistaa ratkonutta komiteaa, jonka työ toimi pohjana Washingtonin sopimukselle ja Genevessä järjestetylle välitystuomiolle. Ripon palkittiin tästä hyvästä 1871 markiisin arvolla. Hänet valittiin 1870 myös Englannin vapaamuurarien suurmestariksi[1][2], mutta käännyttyään 1874 katoliseksi hän erosi tehtävästä ja vetäytyi politiikasta kuudeksi vuodeksi. Hän piti tuona aikana ylähuoneessa joitakin kirkkoon ja koulutukseen liittyviä puheita.[4]

 
Washingtonin sopimuksesta vastannut komitea. George Robinson Ripon kolmantena oikealta.

Intian varakuninkaana muokkaa

Gladstonen palattua pääministeriksi Ripon nimitettiin huhtikuussa 1880 Intian varakuninkaaksi jaarli Lyttonin seuraajana.[5] Hänen valintansa tuli šokkina monille, erityisesti konservatiiveille ja Intian viranomaisille, mutta johtavat liberaalit ja länsimaissa opiskelleet intialaiset olivat asiasta mielissään.[6] Alun perin Ripon ehdotti sihteerikseen William Francis Butleria, joka oli katolinen irlantilaissyntyinen upseeri, mutta Gladstone esti tämän, koska pelkästään katolisen varakuninkaan katsottiin olevan riittävän riskialtis valinta.[7] Ripon otti tehtävään lopulta Charles George Gordonin, mikä herätti laajalti ihmetystä, sillä tällä katsottiin olevan hyvin vähän tehtävän vaatimia ominaisuuksia.[6] Nimitykseen vaikutti kenties Florence Nightingale, joka oli sekä Riponin että Gordonin ystävä.[8]

Varakuninkaana Ripon ryhtyi osin peruuttamaan edeltäjänsä linjauksia. Hän lopetti toisen afgaanisodan tunnustamalla Abd al-Rahman Khanin aseman Afganistanin emiirinä ja veti 1881 brittijoukot pois Afganistanista.[1][2] Hän kuitenkin määräsi Sibin ja Pishinin raja-alueet miehitettäviksi, koska ne olivat strategisesti merkittäviä.[9]

Ripon toteutti liberaaleina pidettyjä uudistuksia Intiassa. Vuonna 1882[10] hän kumosi vuoden 1878 Vernacular Press Actin ja palautti siten ei-englanninkieliselle lehdistölle tasaveroiset oikeudet englanninkielisen kanssa. Hän laajensi paikallishallinnon valtuuksia, alensi suolaveroa ja yritti huonolla menestyksellä tasata maan verotusta. Riponin vuonna 1883 esittämä laki oikeuslaitoksen uudistamista (ns. Ilbert Bill) nostatti vastarintaa Intian eurooppalaistaustaisessa väestössä, sillä se olisi antanut intialaistuomareille tasaveroiset oikeudet käsitellä eurooppalaissyntyisiä Britannian kansalaisia koskeneita oikeusjuttuja. Laki hyväksyttiin muutettuna siten, että Britannian kansalaisilla olisi aina oikeus vaatia tapauksensa sellaisen valamiehistön käsiteltäväksi, jonka jäsenistä vähintään puolet oli eurooppalaisia[1][2] tai amerikkalaisia.[11]

Ripon erosi varakuninkaan tehtävistä 13. joulukuuta 1884. Hän oli aikonut pysyä varakuninkaana koko viisivuotisen kautensa kevääseen 1885 asti, mutta erosi etuajassa, sillä halusi välttää uuden varakuninkaan nimityksen oikeuden siirtymisen konservatiiveille – Gladstonen hallitus oli alkanut muuttua epävakaaksi, ja hallituksen kaatumista odotettiin ennen vuoden loppua. Häntä seurasi varakuninkaana Frederick Temple Hamilton-Temple-Blackwood[12][13], joka jatkoi hänen edistysmielistä sosiaalipolitiikkaansa.[14]

Myöhempi elämä muokkaa

Palattuaan Intiasta Ripon otti osaa keskusteluun Irlannin home rulen puolesta[13], osittain katolisen uskonsa takia.[15]

Ripon toimi meriministerinä Gladstonen kolmannessa hallituksessa 1886 sekä siirtomaaministerinä 1892–1895.[1][2] Vuonna 1905 hänet nimitettiin pienemmän valtiosinetin hoitajaksi (Lord Privy Seal) sekä liberaaliryhmän johtajaksi ylähuoneessa.[16] Hän erosi tehtävästään loppuvuodesta 1908 sen jälkeen, kun oli ajautunut erimielisyyksiin sisäministeri Herbert Gladstonen kanssa. Aiemmin samana vuonna hän oli pyytänyt pääministeri Herbert Asquithia ”syöttämään Gladstoneen hiukan lujuutta”, kun Gladstone oli epäröinyt kaivostyöläisten päivittäisiä työtunteja koskevan lain laatimisessa.[17]

Ripon kuoli 9. heinäkuuta 1909 Studley Royalissa Yorkshiressä.[1]

Henkilökuva muokkaa

William Ewart Gladstone luonnehti Riponia ”ensiluokkaiseksi toisen asteen valtiomieheksi”.[10] Liberaalipuolue kaipasi Riponin aikana usein vahvaa johtajaa, ja Ripon olisi voinut toimia tällaisena, mutta häntä harkittiin tällaiseen tehtävään tuskin koskaan.[18]

Perhe muokkaa

Ripon avioitui Henrietta Anne Theodosia Vynerin (1833–1907)[19] kanssa 24-vuotiaana vuonna 1851. Avioparin osapuolet olivat keskenään sukua, sillä Henrietta oli Riponin sedän lapsenlapsi.[15] Riponin markiisin arvonimen ja Studley Royalin peri Riponin kuollessa hänen poikansa Frederick Robinson (1852–1923), joka tunnettiin huomattavana metsästäjänä.[20][21]

Lähteet muokkaa

  • Kaminsky, Arnold P.; Long, Roger D. (toim.): Nationalism and Imperialism in South and Southeast Asia: Essays Presented to Damodar R.SarDesai. Taylor & Francis, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • McCourt, Edward: Remember Butler: The Story of Sir William Butler. Routledge & K. Paul, 1967. (englanniksi)
  • Sarvepalli Gopal: The Viceroyalty of Lord Ripon, 1880-1884. Oxford University Press, 1953. (englanniksi)
  • Knight, Lionel: Britain in India, 1858-1947. Anthem Press, 2012. (englanniksi)
  • Douglas, Roy: Liberals: A History of the Liberal and Liberal Democratic Parties. A&C Black, 2005. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Vallée, Gérard (toim.): Florence Nightingale on Social Change in India: Collected Works of Florence Nightingale. Volume 10. Wilfrid Laurier Univ. Press, 2007. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g George Frederick Samuel Robinson, 1st marquess of Ripon (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.9.2013.
  2. ↑ a b c d e Nordisk familjebok (1916), s. 542–543 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.9.2013.
  3. ↑ a b c d Vallée (toim.) 2007, s. 903
  4. ↑ Vallée (toim.) 2007, s. 903-904
  5. ↑ Kaminsky & Long (toim.) 2017, s. 128
  6. ↑ a b Kaminsky & Long (toim.) 2017, s. 129
  7. ↑ McCourt 1967, s. 140
  8. ↑ Kaminsky & Long (toim.) 2017, s. 130
  9. ↑ Knight 2012, s. 36
  10. ↑ a b Knight 2012, s. 43
  11. ↑ Knight 2012, s. 46
  12. ↑ Sarvepalli 1953, s. 214
  13. ↑ a b Vallée (toim.) 2007, s. 904
  14. ↑ Vallée (toim.) 2007, s. 327
  15. ↑ a b Gent, David: Report into Exercise Scoping Yorkshire-Irish Connections, 1660-1930 (sivu 43) Maynooth University. Viitattu 8.10.2020. (englanniksi)
  16. ↑ Douglas 2005, s. 117
  17. ↑ Douglas 2005, s. 125
  18. ↑ Vallée (toim.) 2007, s. 905
  19. ↑ Henrietta Anne Theodosia, Marquess of Ripon British Museum. Viitattu 8.10.2020. (englanniksi)
  20. ↑ The Lord Whose Guns Blazed Away: Lord Ripon AP News. 23.3.1986. Viitattu 8.10.2020. (englanniksi)
  21. ↑ STRAY TALKING: Ladies Outfit Ideas - What to wear for the Glorious 12th Cordings London. Viitattu 8.10.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

  Edeltäjä:
Robert Bulwer-Lytton, Lyttonin 1. jaarli 		Intian varakuningas
1880–1884 		Seuraaja:
Frederick Temple Hamilton-Temple-Blackwood, Dufferinin 1. markiisi
  Edeltäjä:
Frederick John Robinson 		Riponin markiisi ja jaarli
1859–1909 		Seuraaja:
Frederick Robinson
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=George_Robinson_Ripon&oldid=22180765”